Back to blogging. Pitää päästä kirjottelemaan. Se selkeyttää, kun on liian monta muuttujaa. Pitää kaidalla tiellä ja pysähtyy keskittymään mitä elämässä tekeekään.



Eihän minun tekemisieni tarvitsisi julkisia olla, mitä lie elämää pöpelikössä, mutta ymmärrän hyvin blogien suosion. Se on ihan normaalia ihmisille haluta hyväksyntää omille tekemisilleen, hakea vertaistukea että onhan sitä muitakin jotka tykkää pitää kanoja, asua pöpelikössä, kuokkia kasvimaata tai tehdä pettua. Naiset osaavat käytää moottorisahaa ja huonoja kasvattamaan porkkanoita, muidenkin kasvimaa villiintyy eikä strömmssöö ole todellisuutta.

Ja uskon elämäntapaani. "Mikään ei ole niin tärkeätä kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeätä." 
Sananlaskusta tosin puuttuu suhde yhteiskuntaan, sillä puutarhanhoito on suhteessa maailmaan, mutta tärkeätä on suhde myös muihin ihmisiin, ja tällä hetkellä eniten toivon että pystyn auttamaan muita enenevissä määrin. 

Blogi on yksi työkalu.