Edellinen postaus tuntui niin turhalta että päätin palata.


Mielummin haluaisin kehtottamaan kaikkia ottamaan ero, jos ette ole parisuhteessanne onnellisia. Rakkaus on tekosyy, jos homma ei toimi niin se ei toimi. Jos pelkäät lastesi turvallisuuden puolesta, jos et halua mennä kotiin, jos toivot että toinen ei olisi siellä.
Vaikka se toinen olisi masentunut, mielenterveyshäiriöinen tai vaikka hänellä olisi syöpä, jos kotisi ei ole sellainen kotipesä, mielenrauhan tyyssia missä saat olla juuri sellainen kuin olet, tulet kunnioitetuksi ja rakastetuksi ja olet siellä tärkeä.
Eroa, se ei ole synti ja vaikka se kirpasee niin pitkällä aikavälillä se voi helpottaa.



Siis edellinen oli tarkoitettu rakkaalle veljenvaimolle... tietysti jokaisen tarina on erilainen, taustat ja syyt... mutta yleisemmin, olaa rehellisiä itsellenne ja rohkeita. Ei se niin vakavaa ole, asiat järjestyy kyllä.


Niin tai näin, asiat järjestyy.