Murr, ja hau hau. Kärsivällisyys loppui, ja sovimme että haemme pennun päivää aiottua aiemmin, eli huomenna.

Olin ajatellut, että lyhyt aikamme Belgiumissa menisi intensiivisesti sukuloidessa ja tuttuja visiteeraten, mutta ollaan oltu niin intensiivisesti vain lasten isovanhempien&serkkujen seurassa, että ei olla muita juuri nähty ja... no niin, juuri nyt ei oikeastaan teekään mieli sosialisoida sen enempää.
Elämää riittää, ja joskus tuntuu teennäiseltä tavata jotakuta kerran pari vuodessa, kun muuten elämä on jokseenkin niin erilaista.

Ei Belgiassa kukaan asu niin pöpelikössä kuin me, ei kukaan kaivauta itselleen lampea tai kaada puolta hehtaaria metsää.
(ottaen huomioon, että mieheni on asunut puoli vuotta puumajassa/köyttänyt itsensä puuhun jottei parin hehtaarin plänttiä kaadettaisi... ja nyt ei tuo puoli hehtaaria tunnu missään)

Ei täällä juuri possujakaan ole, vaikka kanat ovat kyllä tosi yleisiä takapihoilla ja jollakulla on aasi (joka tykkää kahvista, viimeksi olisi väkipakolla slurppinut sumppini).



Mutta siis, huomenna koiranpentua hakemaan. Ohjekirjassa sanotaan että koti olisi 'hyvä rauhoittaa pariksi ainakin ensimmäiset päivät koiran kotiudutua". Juu-u, se ei nyt kyllä tule onnistumaan, huomenna toivottavasti loppupäivä menee suht' rauhassa (voi olla että jokunen vieras pistäytyy lyhyelti), mutta maanantaina taasen pärähtävät älämölöpoikakullat hoitoon.

...meneepä tiistaina lento kotiin helposti, kun pentu lienee niin uupunut että nukkunee koko matkan.
Ei auta hauvavauvan kuin tottua, karvapallon uusi elämä alkaa touhukkaasti, ja todennäköisesti tulee jatkumaan samaa rataa, rehellisesti ei se ole vain miehen veljenpojat jotka ovat himppusen hyperaktiivisia.

Myönnän, että sitä tulee pogoiltua paikasta toiseen ja asiasta toiseen, projektista toiseen ja sinne ja tänne. Niin on hyvä.




Kunhan huolehtii, että kaikki saavat tarpeeksi ruokaa, lepoa ja rakkautta niin eiköhän se siitä, onhan koiralla koppansa mihin vetäytyä, tai rahoittua syliin. Lapsetkin ovat jo kaikki kouluikäisiä, ja ymmärtävät kyllä.


Onhan meidänkin vanhin poika toooodella rauhallinen ja omaa rauhaa ja tilaa rakastava nörtinalku, mutta pärjää hyvin menossa mukana kunhan pääsee sitten välillä taas omaan rauhaan hengittämään.


Jokaisen omaa persoonaa kunnioittaen, jännityksellä odotan uuden 'perheenjäsenen' persoonan tapaamista.