Kirjoitin, ja pyyhin tekstin.



Eilen illalla käytiin ravintolassa syömässä, kun kukaan ei merenrannalla vilperttien kanssa vietetyn iltapäivän jälkeen jaksanut laittaa ruokaa, sillä seurauksella että vietin osan yöstä pää ämpärissä oksennelle.



Siinä sitten valvoskellessa ('okentaakko vaiko eikö oksentaakko'), sain mieleni rauhoittumaan että kyllä meidän Papu-pennusta tulenee joka tapauksessa Maailma Paras ja Taitavin koira, että Rin Tin Tinit ja Lassiet kalpenee.


Riippuen tietysti pennut persoonallisuudestakin, mutta kuten ihmiset, jokaisella on oma persoonallisuutensa ja se huomioon ottaen ja sitä tukien jokainen on parempi kuin Lassie.



Koirien, lasten, eläinten koulutus, tai  ihmisten välinen kanssakäyminen on kuitenkin pohjimmiltaan järin helppoa:

1. Jätä negatiivinen käytös huomioimatta, älä puutu tai reagoi millään tavalla, ellei se ole turvallisuuden kannalta välttämätöntä, ja silloinkin älä puhu, älä räyhää, älä ota kontaktia.
2. Palkitse hyvä käytös, kiitä, innosta
3. Tue käyttämään energia toivottuihin asioihin, luo mahdollisuuksia








Syvimmillään elämän välttämättömyys on lisääntyminen, minkä vuoksi sosiaalinen yhteys on välttämätön, ja siksi sen puute on 'rangaistuksista' tehokkain, samasta syystä fyysinen väkivalta ei toimi- fyysinen väkivalta on sekin pohjimmiltaan kontaktin ottamista mikä on pohjimmiltaan parempi asia kuin kontaktittomuus.


Siksi kiitos on niin tärkeätä, se kannustaa kaikkia positiiviseen käytökseen.

En sitten tiedä, miksi elämäinen on olevinaan joskus niin sietämättömän vaikeata.



(Mikä minusta tulee isona? tällä hetkellä poden työkriisiä, tekisi mieli lopettaa leipätyö ja palata puhtaaksi yrittäjäksi, leipätyö vaan tuo sen kuukausittaisen kivan kilahduksen...)