13707602_10154240909001142_1301450846755


Metsämörkö, joka toivottaa vieraat tervetulleeksi.

Tällä kertaa vieraat ovat poistuneet, ja tilalle iski väsymys ja tyhjyyys. Kyllä se aina vaan vie voimia vieraat.



Tänään oli tarkoitus lahdata kukkoja, kun niitä on vajaa kymmenen ylimääräistä. Mies kun toi niitä joltakulta vielä muutaman ylimääräisen, kun eivät itse halunneet lähteä lahtaamaan.
Onhan se älytön määrä työtä vähän lihan takia, helpommalla ihminen pääsee kun ostaa kaupasta valmiiksi grillattuna...

Mutta siinä neljän jälkeen aamulla iskee murhanhimo, kun aloittavat päivän älämölöllään. *¤#%leen kukot.
Joskus sitä tekisi mieli pistää kaikki kanat pois, mutta sitten... eipä noista juuri vaivaa ole, erinomaisia munia, lannoitetta kasvimaalle ja silloin tällöin kukkopoikien lihat.



Ei se kukon lahtaaminen niin hankalaa ole, napataan kukko kiinni (suurin osa meidän eläimistä on niin kesyjä, että tämä on helppoa, aremman kohdalla on tärkeintä oman mielenrauha, rauhalliset liikkeet ja kun pääsee n. metrin päähän, niin nopea syöksähdys ja yrittää kahmasta kiinni, helponta jos saa siipien päältä... aika helpolla saa nopeammankin villin veijarin).
 Kukko käännetään pää-alaspäin, jolloin suurin osa rahoittuu/pökertyy, asetetaan pää pöllille ja Zonk, toinen vetää
viidakkoveitsellä pään irti.
Samanlainen napakka isku kuin kirveellä halkoja tehdessä.
5889732.jpg

Näin meillä kukon kiinni ottamisesta pään irtoamiseen ei kestä kovin montaa sekunttia, kukoilla ollut hyvä elämä, pääsääntöisesti vapaana pitkin pihoja ja nopea kuolema.

Viidakkoveitsi on kätevämpi kuin kirves, koska siinä on pidempi terä eli ohi-iskemisen riski pienenee. Tähän mennessä kaikki ovat kuolleet yhdestä iskusta.



Kukkoja lahdataan yleensä koosta riippuen se 3-7 kpl kerrallaan, koska yhteen suureen kattilaan mahtuu 3-4 kukkoa, ja meillä on kaksi isoa kattilaa.
Lahtaamisen jälkeen kukot kynitään, eli kukat hulautetaan isossa kattilassa jossa on lähes kiehuvaa vettä, ja höyhenet nypitään irti. Ne lähtee ihan helposti, märät höihenet tuppaavat vaan tarttumaan joka paikkaan...

Sen jälkeen kukko avataan, takaa päin leikkaan pyrstön/peräaukon ympäri, ja varovasti auki taakaapäin (mielellään suolia puhkomatta) ja vedetään kaikki ulos mitä irti lähtee.

Pesen vielä kukot ja sitten niitä keitellään maustevedessä (suolaa, pippuria, sipulia, laakerinlehtiä, porkkana, valkosipulia)
 koosta riippuen pari tuntia, kunne liha irtoaa luista kuin itsekseen. Kannattaa keittää tarpeeksi, kun kotikukko ei ole mikään teollisuusbroileri, keittäessä ei kuivumisen vaaraa ole, mutta jos keittää liian kauan koko kukko meinaa hajota atomeksi jolloin lihan erottelu on hankalampaa.

Sitten vaan nyhdetään lihat erikseen, ja niistä sitten vaan syömään. Tai sitten voi keittää viilokkia, paistaa, tehdä risottoa, pastasalaattiin tai mitä nyt ikinä haluaakaan. Ylimääräiset pakkaseen.

Aika paljon työtähän siinä on, lihan määrään nähden, mutta huvinsa kullain.

Yhdestä kukosta riittää meidän viisihenkiselle perheelle n.yhteen ateriaan, ja kukot on 6-12kk vanhoja, rakkaudella lihotettuja ja rapsutettuja.


Olen joskus laittanut kukkoa myös uunissa, kynittynä kokonaisena 'grillattuna' ja hyvää siitäkin on tullut.


Ja ajatukseen "minä en ainakaan voisi lahdata kukkoa", kuinka voit syödä broileria muovilaatikosta?