Eilen, miehen veljen piti illalla siis lentää meille. Lennon piti laskeutua yhdeksältä, eli mihen oli tarkoitus veljensä kanssa olla meillä viimeistään yhdeltätoista.
Odottelin yhteentoista, mikä on näin iltauniselle jo suuri haaste... mutta heitä ei kuulunut.
Kömmin siis yläkertaan petiin, ja pyöriskelin hereillä jonkin aikaa huolissani, kunnes minun oli pakko nousta ylös ja käydä hakemassa pentu nukkumaan meidän huoneeseen. Pelkäsin, että jos kyty (eli miehen veli) on huonossa hapessa, naukkaillut lennolla tai jotain ja askel tai koordinaatiokyky heittää kun saapuvat, niin astuu vielä pienen päälle...

Vähän tuntui tyhmältä, että joutuu miehen veljen takia nukkumaan koiran vieressä... meillä koira, tai kissat eivät pääse makuuhuoneisiin.

Huolissani en tietenkään meinannut saada unta...

Joskus puolen yön jälkeen heräsin, kun mies tuli makuuhuoneeseen ja ilmoitti että 'odotin siellä W:tä, mutta se ei tullut, joten menin sitten kysymään niiltä tullimiehiltä, jotka lähtivät selvittämään tilannetta. W löytyi lopulta hortoilemasta lentokentältä, kun ei ollut löytänyt sieltä ulos, välissä oli kaatunut ja lyönyt ohimonsa johonkin ja siitä vuosi ihan hyvin verta. Haava ei ollut iso, mutta päästä kun tuota verta helposti tulee.

Välissä, olin saanut viestiä W:n vaimolta, että W oli tilannut ilmeisesti kokaiinia meidän osoitteeseen...

Kun kerroin tämän yöllä miehelle, hän meinasi saman tein lähteä ajamaan veljeä takasin lentokentälle, ettei mokoman tartte tulla tänne ollenkaan. Tyynnytin miehen ja sanoin että nukutaan nyt ensin aamuun asti, W:kin oli jo umpiunessa (sammuneena?) sängyssä ja todennäköisesti hyvin harmiton pitkälle seuraavaan päivään...



Muttei mies sitten viitsinyt lähteä töihin aamulla, jättää minua ja lapsia tänne lurjuksen kanssa... ja lisäksi eipä mies ollut juuri saanut yöllä nukuttua, kuten en minäkään, kun piti pohtia että mitä nyt.



Kyty nukkui sitten reilu puoleen päivään, ollaan syötetty ja puhuttu, ja (kytylle kertomatta) sovittu, että miehen vanhemmat lentävät Belgiasta poikaansa hakemaan, kun ei häntä uskalla pistää lentämään yksin, ja nyt selvittelevät että miten hänet saa vietyä suoraan johonkin laitokseen. Kotioon häntä ei voi viedä, lastensa luo tuommoisessa tilassa, eikä hän myöskään voi olla vanhemmillaankaan.

Että nähtäväksi jää. Tänään ollaan sitten kytätty kilpaa postilaatikkoa, että saadaan kirje tuhottua ennen kuin kyty saa siihen kyntensä... vaikka hän onkin vanottanut vetävänsä sen vessanpöntöstä.

En luota siihen tippaakaan.



Mutta hyvin hän on ollut rauhallista poikaa tänään (yleensäkin hän on kyllä ihan rauhallinen kaveri), söi lounaan ja nukkui vielä pitkät päiväunet... aamupäivällä kävin poimimassa ämpärillisen mustikoita ja syötiin välillä mustikkapiirakkaa ja nyt hän lähti mieheni kanssa kävelylle. Illalla kattellaan varmaan leffaa ja pidetään poika tossun alla...
Mieheni tossut on onneksi tarpeeksi suuret.



Paras että saavat nyt rauhassa järjestettyä asiat siellä hänen kotopuolessa... näillä näkymin hän saa jäädä meille siihen lauantaihin asti, ja noutajat Belgiasta tulevat heti kun saavat asiat hoidettua.



Käsittämättömän typerää. Olen ollut koko päivän ihan väsynyt, kun en yöllä saanut nukuttua, ja huolissani ja voimaton. Mitä sitä kukaan aikuisen ihmisen typerälle käytökselle voi, jos ei hän itse?