Kotiinpaluu, ja kotikin löytyi... ylikasvaneen viidakon tuolla puolen, pihalla täytyy olla viidakkoveitsi että pääsee kulkemaan. Siis kaikki vähänkään rikkaruohoa muistuttava kasvusto on kasvanut reilu viikossa ainakin neljä metriä, peittäen alleen kaiken mahdollisen vähänkään syötäväksi kelpaavan, kukkapenkki sentään vielä löytyi, mutta edes siinä ei tällä hetekellä kuki mitään.

Kanalasta löytyi yksi kuollut nuorikko, ja yksi kukoista on kipeänä. Possuja ei löytynyt lainkaan, vaan joku oli käynyt vaihtamassa ne kolmeen möreästi röhkivään isoon sikaan. Sikojen peltokin on muuttunut pääsääntöisesti mutaliejuksi.

Takapihan lampeen on muuttanut hiisi, ainakin niin synkätä ja pimeältä lampi näyttää.



Kasvihuone? löytyi sekin, kun raivasi tien viidakon läpi... ja komeasti kasvaa rikkaruohot sielläkin. Pari onnetonta alle puolimetristä tomaatin tainta yrittää kukkia, mutta tuskin yksikään tomaatti ehtii tänä vuonna.



Omenapuu sentään pullottaa, ja mansikoita ja mustikoita löytyy. Täytyisi kai kävellä tsekkaamaan lähialueen kanttarellipaikat, saattaisi löytyä... tässä ihan lähellä on muutama aivan mahtava kanttarellipaikka.
Ja mustikoita.



Että niin... niin se on taas, mökki on kuin kaatopaikka, piha näyttää siltä ettei täällä kukaan olisi asunut vuosiin, paitsi että rakennusrojua löytyy vielä pari peräkärryllistä. Taivas on harmaa ja pilvinen... ja tekemättömät työt kalvaa.



Että niin leppoisaa.



Asioiden kuntoon saattamiseksi en ole tehnyt tänään juuri mitään, ei voi koska koiranpentu. Töitäkin pitäisi edelleen, muttei voi ei. Elämä retuperällä.

Pitäisi kaiketi tehdä jonkinlainen suunnitelma?