Pää kolmantena jalkana. Tuntuu etten ole ollut koko viikkoon kotona, ja jos asiaa miettiin en juuri ole ollutkaan.
Eilen lähdin kotoa ennen seitsemää ja palasin joskus kahdeksan jälkeen, ja koko päivä vaan pogoilua paikasta toiseen, kokousta ja muuta ylimääräistä... ettei edes blogaamaan ei vaan ehtinyt.

Sama tänään, vaikka nyt istuinkin alas blogaamaan. Olisi pakko saada vähän vielä töitä tehtyä, mutta juuri nyt ei jaksa.

(juuri nyt varmaan verensokerikin nolla, kun en aamupalan jälkeen ole syönyt vielä mitään)


Talo on ihan sekasin ja pyykitkin pesemättä, ja viikonlopuksi tulossa tukipoika kylään. Minä olen ollut töissä, ja mies ollut selvästi vaan hirvittävän väsynyt, veljen itsemurha varmasti isompi juttu kun miltä päälle näyttää.




Lapsetkin ovat aika väsyneitä. Koirakin näyttää kuvassa jurmulta, mutta sitä se ei ole.

Koira aina vaan höpsöttää ja pogoilee ja nauraa ja ilakoi, häntä heiluu ja heiluu ja vispaa puolelta toiselle. Sillä on niin paljon mahtavan positiivista energiaa, että se valuttaa sitä kaikkialle ympäristöönsäkin.



Olin ajatellut että huomenna saisi poltettuja risuja mistä kaadettiin puita viime talvena, kävivät aamulla hakemassa koneineen iiison risukasan pois, mutta siellä on vielä järjetön määrä risua. Risusavotta tekee niin hirmu hyvää keholle ja mielelle... mutta, ollaan kuulemma luvattu mennä kyläilemään tuttavilla puolelta päivin, eli siihen sitten menee se tehokas valoisa aika.

Tekisi mieli olla vaan kotona, sytyttää takkatuli (jos joku muu hakisi polttopuut) ja katsoa elokuvaa peiton alla.


Niin, tekisi mieli, mutta näin en tee koska lapset on ruokittavana (kesäpossujen sisäfilettä ja lohkoperunoita uuniin), ja pyykit on laitettava, koska puhtaat vaatteet loppu kun en ole ollut kotona enkä ole raaskinut nalkuttaa miehelle.