Käytiin vanhalla aliarvostetulla isoäidillä. Minua ärsyttää, kuinka usein vanhalle ihmiselle puhutaan kuin lapselle.

Ja sukulaiset kyläilevät hänen luonaan aivan liian harvoin, vaikka asuvat lähellä.


Eikä hän ole suotta kiukkuinen, vaan lähes 90-vuotiaalla jos jollakulla pitäisi sanoa asiat juuri niin kun sattuu huvittamaan, ja syödä niin paljon sokeria, käyttää rahansa mihin huvittaa, jättää syömättä 'väärin tarjoilut' kasvikset tai ruokkia naapurin kissanpentua jos siltä tuntuu.

Täysi kunnia vanhoille ihmisille, ja jos elä yli 85-vuotiaaksi, lupaan olla hankala, karkailla ja kiroilla.





Nyt isoäidillä oli murhetta, ettei todennäköisesti eläessään tule enää ikinä näkemään lapsenlapsenlapsiaan, vaikka asuvatkin vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä. Se on kamalaa se.