Lapsilla on kaaauhea ikävä koiraa. Onhan se maailman paras ja höpsöin ja kiltein hassuin otus, ainakin lasten mielestä... lasten ei toisaalta tarvitse lenkittää, kouluttaa tai muuten hoitaa sitä.

Koira on nyt jouluhoidossa veljelläni, täytyy hommata asuntovaunu niin saadaan se ensi kerralla mukaan, plus oma on kivempi nukkua 'omassa kotona' kuin isovanhemmilla, vaikkei voikaan valittaa.


Näin levottomia unia, ja kai jonkin asteen huolta tulevaisuudesta. Olenhan tälläinen vanha kurppa ilman koulutusta. 

Ei se kyllä ole ennenkään menoa haitannut.





Toimimme tukiperheenä yhdelle pikkupojalle. Hän tulee meille viikonlopuksi noin kerran kuussa, ja meidän pitäisi raportoida tästä lastensuojelulle aina parin kuukauden välein... viime kerrasta olikin nyt yllättäen vierähtänyt kokonainen vuosi. Hupsista.

Muttei tämäkään ole ennenkään menoa haitannut.