hu


Tänään yritin aamupäivän keskittyä tekemään kotitöitä, kun ollut niin paljon työtöitä, mutta työtyöt hairitsivät kotitöitä sen verran, että eihän niistä kotitöistä mitään tullut, kanalan sain jonkin verran siivottua ja otin mukaani ämpärillisen kananmunia.

Ajattelin viedä munia isoäidille, mutta koska työtyöt niin ei ehdi ja illalla vielä kokous eli kotiin vasta myöhään ja aikasin aamulla takaisin työtöihin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun olen edelleen vain puoliaikaisena työntekijänä, vaikka teen toista kuukautta täyspäiväsesti töitä.


Vaikka olinhan tuossa viikon belgiumissa hautajaisissa ja kriisitukena, eikä silloin tullut paljoa töitä tehtyä.


Kriisi jatkuu edelleen, isovanhemmat ovat ihan pähkinöinä kun eivät saa tavata lapsenlapsiaan.
Ihan käsittämättöntä, aivan käsittämätöntä. Ei ymmärrä, enkä tiedä mitä tuolle tilanteelle voisi tehdä.

Ehkä jotkut asiat on vaan hyväksyttävä, vaikka olen enemmän tottunut että asioille voi aina tehdä jotain.



Toisaalta, tunnen sen verran paljon hulluja ja huumeveikkoja, että voisi ne edes usuttaa hakkaamaan sen ilkeä exsän?





Ai niin, negatiivisilla reaktiolla ei saa positiivista lopputulosta aikaiseksi. Mutta mitäs sitten? Perkele.


Noh, onneksi enää yhdeksän päivää niin lennetään takasin tukemaan isovanhempia ja ilahduttamaan heitä höpinöillämme, onhan se sentään jotain. Suku ja perhe on hieno ja tärkeä voimavara, harmi ettei se ole sitä kaikille.