omakuva 2008



Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. Radiossakin eilen puhuivat uskosta, mihin uskot? Vaikka lopullinen kysymys olikin, onko tärkeämpää miten uskot?

On se. Lopulta elämässä tärkeitä on mitä teet, eikä se mitä ajattelet.


Eli tämä olkoon nyt vielä huono päivitys, pelkkää tyhjää ajatusta, mutta yritän keskittyä konkretiaan ja mitä ihan oikeasti tekee ja saa aikaseksi. Sanoi buddha mitä tahansa, ei se yhden pereellä istuminen kovin montaa auta.





Aamun konkretiaa, herra 8v kiroili, potki, löi, näytti keskisormea, heitteli tyynyjä, tyhjensi roskiksen lattialle ja oli kaiken puolin kullanmurunen.  Pyrin olemaan aina rauhassa enkä juuri huuda... mutta, nyt tuli kerrankin korotettua ääntä kunnolla. Ehkä pikkujäbakin tajusi, että on siinä jotkut rajat kuinka voi käyttäytyä.

Rehellisesti, en pode huonoa omaatuntoa äänen korottamisesta tällä kertaa, vaan joskus on konkreettisesti ilmaistava tyytymättömyytensä ja se miltä tuntuu.