Meni sitten päivä kyläillessä. Välttämätön paha?

Ei se kai välttämätöntä ole, olisihan sitä voinut jäädä kotiinkin... mutta kun ei se vaan niin mene, eteenkin miehelle tuo sosiaalielämä on tärkeätä, ja eteenkin nyt veljen syntymäpäivänä ehkä hyvä käydä kaverilla saunomassa.

Tämä pariskunta on vaan enemmän miehen kavereita, en ole tavannut montaa kertaan ja jostain syystä ei rouvan kanssa vaan kemiat kohtaa, vaikka periaatteessa aatemaailma ja elämänkatsomus ihan kohdillaan... mutta kun ei vaan sytytä niin ei. Tai ehkä se on hitaasti lämpeävää ystävyyttä?
Tai ehkä alun alkaen tänäänkin lähdin sillä mielentilalla, että mielummin jäisi vaan kotiin, siivoaisi kanalan ja sitä risusavottaa, muuten viikko ollut töissäkin riittävän sosiaalinen.


Mutta sitten toisaalta, neljä 7-8 vuotiasta jätkää touhuilemassa keskeään, miehet kävivät testailemassa uutta tynnyrisaunaa ja rauhassa istuskellaan ja illallistetaan että kaikilla hyvä mieli ja maassa rauha.
Loppusaldo siis täynnä väriä, elämää ja  lämpöä, kaipuu risisavottaan on pelkkää sisäistä turhaa kärsimystä.