15747548_10154712918296142_2392175305442

Joulujuhlintaa perinteisesti pidemmän kaavan mukaan, kaksi yötä pitää huoleen että nyt kaikki kaikkensa antaneita, muksutkin valvoneet urakalla.

Tämä on miehen isän puoleisen suvun jouluperinne, johon tulee siis miehen isä veljineen (viisi veljestä), vaimoineen, lapsineen, ja lapsenlapset, Sellainen reilu 30 henkeä, majoittaudutaan partiolasten leiripaikkaan, ja syödää, jutustellaan. pelaillaan, käydään joulupäivän kävelyllä ja syödään taas.

Kukin veljistä laittaa ruuat vuorovuosin, paitsi autistinen veli, joka taas aina tarjoaa joulupäivän kakun.


Eli neljän vuoden kierrolla kukin 'perhe' laittaa ruuat (koristeet ynnä muut), ja tapana on ruokasnobeilla viimesen päälle, ja hyvässä hengessä kisata ja tehdä aina vähän parempaa kuin muut ;)

Tänä vuonna kirjastotädin joulujuhlien teemana luonnollisesti paperi. Olisi voinut ottaa enemmänkin kuvia, mutta silloin kun juhlat ovat hyvät niin eihän sitä sellasita tule ajatelleeksi.  Kirjastotädillä on viisi jo aikuista, vielä kotona asuvaa lasta, joten apukäsiä on riittänyt nipertämään ja auttamaan valmisteluissa, ja sen huomasi.

Taitettuja paperi-viuhkoja oli ainakin sata tai kaksi sataa, pöydillä sekä roikkui katosta, osa viuhkoina ja osa lintuina, koko tila valaistu (vain) jouluvaloilla ja kynttilöillä ja puussakin paperikoristeita.

Ruoka erinomaista eli järjettömän hyvää ja aivan liikaa... erilaisia alkupaloja oli jo sen seitsemän sorttia, siis sellaisia pieniä suupaloja skumppaillessa tajoiltuna, kauniisti viimeisteltynä ja mitä erikoisempia juttuja.

(mm. verimakkaraa banaanilla, manoga ja jättiläiskatkarapuja, aprikoosi-kala-pinjansiemen-jutuke, kampasimpukoita kirvelikeittossa, pääruuaksi oli peuran sisäfilettä ja jälkiruuaksi marja-pipari-mascarpone-valkosuklaa-hyve... ja kaikkea sen sellaista, joulupäivän illallinen on aina 'runsahkon' valikoiman sisältvä kalafondue, tänä vuonna iste keskityin rapuihin ja tuoreeseen tonnikalaan ja aatosta jäljelle jääneisiin kampasimpukoihin)


Ruokasnobismi on hieno juttu, vaikka ensi vuonna onkin 'meidän' vuoro kokata, mutta sekin on hirmu mukavaa nipertää monta päivää viimesen päälle kaikkea maan ja taivaan väliltä... viimeksi kun oli 'meidän' vuoro, niin tehtiin 30 ruokalajin illallinen.

Voin kertoa, että 30 ruokalajia oli kyllä vähän turhan monta.


Paperilamppu, josta löytyy kaikki kutsutut (sekä keskellä loistaa kuukausi sitten kuollut veli).

15665871_10154712918696142_1311914786134



Joulupäivänä vietiin joulutoivotukset, halaukset ja paketit myös kytyn pojille, tiedettiin että he viettävät joulua toisten isovanhempiensa luona ja ihan vaan kutsumatta pistäydyttiin oven takana.

Sisälle asti ei menty, koska ei syytä aiheuttaa draamaa tai mielipahaa kenellekään, mutta tietävätpä pojat että ovat meidän mielessä ja meille rakkaita. Meiltä saivat hieno suomi-porot, omaleipomia& koristeltuja pipareita (paljon sydämiä, muutama dinosaurus sekä nimikkolampaat) ja muuta pientä kivaa.


Omalle juniorille ostin joululahjaksi Veljeni Leijonanmielen, mutta kauhean paha rasti lukea sitä ääneen, kun se alku on niin surullinen. :)