Unohdin kännykkäni serkulle Turkuun, joten kuva kesän alusta kun Pekonikomppania olivat vielä pikkupossuja... mutta.

Sain eilen naapurilta hirven lihaa, mistä tuli hirveän hyvä mieli.

Tänään vein naapurille omien kesäpossujen lihoja, ja tuli vielä sikapaljon parmpi mieli.


Se on kumma homma, miten antamisesta tulee niin hyvä fiilis.

Olen viime päivät pohtinut paljon, jos pitäisi persutaa Pieni Hyvä Pitopalvelu. Ei siksi, että saisin itselleni lisää töitä, vaan siksi että on hauska järkkäillä kaikenlaisia hautajaisia ja tapahtumia, sekä eteenkin siksi, että voisi tarjota mielekästä ja hyvää työtä maahanmuuttajille, vammaisille, pitkäikaistyöttmille, kotiäideille, vanhoille ihmisille tai kenelle tahansa kuka tarvisisi vähän lisätienestiä.
Ja lisäksi voisi olla avuksi myymällä edullista, hyvää ja reilua palvelua kuka sitä tarvitsee. Ei mitään turhan prameata tai glitteriä, vaan ihan sellaista leppoisaa, kotoisaa ja hyvää.
Reilun kaupan kahvia, paikallisia tuotteita ja voihin paistettua pullaa. Vaikkei siitä tulisi paljoa lisätienestiä itselleni, niin minulla sattuu olemaan takataskussa Espoossa paikka, jossa oiva tarkoituksenmukainen keittiö, tykkään organisoida kaikenlaista ja tunnen kaikenlaisia ihania kakunpaistajia.

Miksi siis ei?



Jos nyt ei oteta huomioon sitä, että hoidan jo yhden työpaikan (tällä hetkellä puoliaikainen, mutta sen pitäisi täysipäiväistyä viimeistään vuoden alusta), teen muita keikkatöitä (eräoppaana), hoidan kolme ala-asteikäistä muksua, vanhaa omakotitaloa, iiiiisoa pihaa kasvimaineen, kolmeakymmentä kanaa, koiranpentua, paria kissaa...

Ja niin, on myös mehiläispesiä, edelleenkin keskeneräinen kasvihuoneprojekti (lähes 3x9m)... ja ne tuhat muuta kivaa pientä projektia (ne kunnallisvaalit?).

Kerran sitä vaan eletään, ja nuo ihanat pikkupossutkin ovat jo helppohoitoisina pakkasessa. Eli asioita tulee ja menee, ideoita syntyy, ne elävät aikansa ja joko sulautuvat osaksi arkea kuten koiruus, tai sitten jatkavat matkaansa kuten sikaparat.



(Siat eivät kyllä olleet parkoja, niin hyvin rapsuteltuja sikoja ei juuri taida löytää kun meidän möhkäleet... päivät pitkät möllötellä mutakylvyissä ja kuopia vihreää ja nukkua yöt puhtaassa olkivuoressa... oli hauska kesäprojekti jota varmasti tulee muisteltua vielä vanhana kiikkustuolissa, kun on oman nimensäkin jo unohtanut)