Ei täällä lounaisreunalla hääppöistä talvea ole ollut, mutta onhan nyt jotain... eron huomaa, kun valon määrä lisääntynyt huimasti, ilmestynyt jääpuikkoja ja mieli vetää pihalle... kävin jo katselemassa kasvihuonettakin. Sinne sisälle ei ole mitään asiaa, sillä ovet ovat jäätyneet kiinni, mutta mieli vetää jo tomaatintaimiin ja jännityksellä odotan selvisikö viinirypäle- viime vuonna saatiin jo huimat seitsemän melkein kypsää rypälettä, ja tertullinen pieniä vihreitä päälle.

Kesä tulee, ja piti heti aamusta päästä pihalle. En ole moneen viikkoon juurikaan ollut omalla pihalla, pakollista vähäistä kolaamista lukuunottamatta.  Lapsetkin lähti pulkkailemaan (E. ja sen kaveri), ja 13vkin viihtyi yli tunnin, hakaten jäitä portaista ja tökkien lunta kanalan katolta.

Mutta muuten: ajattelin mennä ensi viikolla lääkäriin. Eilenkin illalla iski niin paha uupumus, että en viiden-kuuden jälkeen kun maannut sohvalla ja luin kirjaa. (Juha Hurmeen Niemi, kyllä se on Finlandia-palkinnon ansainnut)

Siis tuntuu että väsymys hiipinyt elimistöön. Vai ikäkö painaa? Vai se, että päivän mittaan hoidan lapset, pyykit, ruoanlaitot, imuroinnit, lappaan kanan paskaa, lenkkeilen koiran kanssa, teen työtä, kolaan lumet, harrasterumbat ja mut.


Mutta ehkä sitä voi joka tapauksessa käydä, kun en ole käynyt lääkärissä yhdeksään ja puoleen vuoteen, ja silloinkin vain lapsen saannin vuoksi.


Bonuksena: Lukekaa!



Tämä on mainos, joskin en saa siitä rahaa tai muutakaan palkkiota, mutta kannustan teitä: lukekaa! Lukekaa myös lapsillenne.  Erityisesti pojatkin olisi hyvä saada lukemaan, tässä meidän perheen tämän hetken hitit:

Kepler62-sarja, 13-vuotias poika joka ei aiemmin ollut lukemisesta innostunut on ahminut nämä kaikki, sopivan helppo lukea ja mageat kuvat:



Ja 9v poika tykkää geoetsivistä, kun viime kesälomalla harrastettiin lomailun ohella geokätköilyä, ja muutenkin kirjat on kivoja ja kirjoissa mm. päähenkilöllä kaksi isää, ja sisaret kahnailee ja sopivaa esiteini/kasvumeininkiä.



Ja 11v tyttö lukenut viime vuodet van Harry Pottereita... njoo. Mutta nyt toin hänelle Me Rosvolat, josta ei ensi vilkaisulla innostnut "blaa, mehän ollaan nähty toi leffana", mutta yllättäen kahdessa päivässä kirja onkin jo melkein loppu...