28058944_10155969723936142_6575186673964
Se on Erkki!
Erkki hurmasi meidän perheen, mini kokoinen reipas teini-shetlanninponi.

 

Olen entinen heppatyttö. Elin tallilla lapsuuden ja nuoruuden, olen omistanut ponin sekä että sittemmin hevosen.
Ihan suht tosissanikin, joskus oli ajatuksena alkaa ihan kilpahyppelijäksi.

Sitten muutinkin Tanskaan, siitä sitten Ugandaan ja Irlantiin ja Belgiaan ja... ja lapset ja muut. En ole sitten täysi-ikäisenä juuri hevosia nähnytkään, mutta kai tämäkin on joku geenivirhe, lapset ovat vuosi tolkulla mankuneet ratsastamaan.

Välistä käytiin pari kertaa jo kokeilemassakin, mutta silloin heppa oli liian iso/ liian kaukana/ liian hankalaa... ja olen yrittänyt vältellä ja väistellä, liian kallista, aikaa vievää, vaarallista ja hankalaa... mutta ei auta.


Jos lapset jotain haluamalla haluavat, niin mikä minä olen heitä estämään?
Eikö se ole tehtäväni kannustaa ja innostaa? Niin että käytiin nyt sitten testaamassa pienellä ponitallilla, rapsuttelua ja kopsuttelua... ja lapsista oli niin kivaa ja hauskaa ja poni niiin ihania ja, ja, ja... into pinkeänä.

Hyvähän se on, jos elämässä on jotain mistä nauttii isosti ja haluaa tehdä.

Eli minkä minä sitten mahdan, kun kuskailla mugeloita heppailemaan... ja hauskaahan meillä oli, aurinko paistoi, termarissa kuumaa kaakaota ja pipareita. Ja jostain se tulee heppailu tuolta selkärangasta, se on kai kuin polkupyörällä ajo.

Luulin että käytäisiin pikasesti tutustumassa, ehkä tunnin verran, mutta siinä sitten vierähti kolme... aamusta pari tuntia kuopsutin pihaa ja juuri tulin saunasta. Täysi päivä, ja lihakset kertovat sopivasta väsymyksestä.

Juuri kuten lauantain kuuluukin olla.



Tälläinen duunailu tekee kyllä hyvää mielelle ja sielulle.