Hyvää huomenta, kaikki sadat tuntemattomat lukijani, te katalat stalkkarit, tervetuloa vakoilemaan elämääni.
Koska sitä tämä on, on aiheellista laittaa välillä myös selfie eli meitsie. Minä.

Ajelen paljon autolla: siinä on vapautta ja rauhaa. Istua mökötän, katselen maisemia ja kuuntelen radiota, Yle Puhetta, jossa nykyään soitetaan myös vähän musiikkia- vaikka en ole musiikki-ihmisiä, niin pidän tästä uudistuksesta.

Usein ajan pienempää mutta hitaampaa tietä, koska se on mukavampaa. Ja autoni, tämä keltainen minibussi, on egonjatke turhake, kuten autovalinnat yleensäkin.  Tarvitsenko sitä? Voin minä keksiä tarpeita, mutta tarpeet syntyvät minusta ja egosta.
Eli pohjimmiltaa se on vaan vapauttavaa, että halutessani autoon mahtuu mukaan kuka vaan ja mitä vaan.

Jonkun toisen ihmisen ego kertoo, että uusi auto on vaivaton ja miellyttävä, kolmas tykkää citymaasturista. Lopulta sillä on aika vähän merkitystä käytännössä. Minulle on merkitystä, että pääsen ympäriinsä ja mukaan mahtuu vähintään viisi henkeä, koira ja pari polkupyörää, tai mehiläislaatikoita, toriteltta tai mitä ikinä haluaa kuljettaa. Eli näin on hyvä.