Klikkikuva. Huomaattehan sen aiemmin puhutun aasinsillan?

Jussi kyllä suuttuisi, jos sitä kutsuisi aasiksi, hän on vanha omanarvontunteva suomenhevonen.
Minulla ei ole sinäänsä mitään tekemistä Jussin kanssa, kunhan on komea kavioeläin, ja joka päivityksessä kuuluu olla kuva.

Ja onhan minusta on nyt tullut jalkapallo - siis heppamutsi: autokuski, kustantaja, tallitukihenkilö - ja lisäksi toistaiseksi  ratsastuksenopettaja.
Virallinen opettaja sairastui, eikä oikeat ratsastustunnit alakaan nyt, joten mennään ponilla äidin opastuksella.
Ilmeisesti tämä ei ole ollut kovin kurja juttu, tytär kun jo ilmoitti että hänestä tulee isona ratsastuksenopettaja, tai kilparatsastaja, tai tallinpitäjä.

Että näillä mennään nyt. Tänään siis ponipäivä.


Itse en ole vielä uskaltautunut kauramoottorin vietäväksi, vaikka asiat ovatkin teoriassa halluss, niin edellisestä ratsastuksesta on ikuisuus, ainakin viisitoista vuotta. Olen silti aivan varma, että jos minulla olisi kunnollinen (miljoonan euron) hevonen, voisin osallistua seuraaviin olympialaisiin.

Laitetaan harkintaan.




***

Harkitsin: ei onnistu. Elämässä on niin paljon muutakin - en ole ihminen joka keskittyisi vain yhteen asiaan:
Haluan kaiken.