En tiennyt etteivät kauriit viis veisaa sähköstä.


Eilen oli pitkä työpäivä, aamusta iltaan, aloitin töiden naputtelun ennen kahdeksaa ja palasin kotiin kahdeksan jälkeen, ja sain paljon aikaseksi, mutta... illalla oli kokous, jonka jälkeen iski hirmuinen nälkä ja olisin käynyt metsästämässä amerikkalaisen leipä-aterian ahmittavaksi kotimatkalle, mutta iso M olikin kiinni, joten pasmat menivät sekaisin ja lähdin ajamaan kotio....
Ehdin ajaa puoli tuntia ennen kun tajusin, että olin aamulla vienyt koiran veljelle päiväksi, ettei sen tarvitse olla yli 10h yksin kotona... mutta olin unohtanut hakea koiran!

Ei siinä sinäänsä mitään, hyvin se veljenkin luona pärjää, kunhan ottaa päähän oma hajamielisyys ja aivojen pölyt.


Sitä on itsensä kanssa elettävä ja toimeen tultava... ei sitä kannata ottaa liian vakavasti.




Tänään luvassa uusi yhtä pitkä työpäivä: Helsinkiin asti vie tie ja töitä tuhat ja sata. Luvattu kotiin paluu joskus lähemmäs kymmentä illalla... Muuten ihan jees homma, mutta appivanhemmat Belgiasta Suomeen huomenna aamulla, ja talo on perus kaaoksessa.

Anopin pelko on viisauden alku: yötöiksi menee.