Pitipäs tulla jatkamaan vielä edellisestä.

Eihän ketään nyt ehkä kasvimaan lannoitus niin kiinnosta, se on mitä se on.


Itse juju on siinä kuinka elämä  yhteiskunta  rakentuu. Kasvatetaanko ruoka suurilla pelloilla ja tehtaissa suurien toimijoiden myötä, vai pihoilla ihmisten itsensä kasvattamana, ja mikä on näiden suhde toisiinsa.

Eteenkin nykyinen teollinen monokulttuuri on ihan järjettömän tehokasta. Omien perunoiden kasvattamisessa ei ole sikäli mitään järkeä, kananmunista puhumattakaan. On myös väitetty tehotuotannon olevan hyvä, sillä kun suhteessa vähemmän maata käytetään viljelyyn, voidaan suurempi osa maasta säilyttää aidosti luonnontilaisena.

Jos jokainen ihminen maapallolla omistaisi oman maatilkkunsa ja viljelisi sillä, voisi tämä siis olla kokonaisuudelle paljon huonompi, kun että on suuret yhteiset pellot. Tästä asiasta en tosin ole lukenut tutkimusta (täytyy laittaa listalle).

Mutta ainakaan Suomessa ei kannattaisi kasvattaa paljoa mitään. Talvi on pitkä ja sadot pieniä, mutta silti sitä pidetään erittäin tärkeänä, että myös Suomella on oma vanha ruoantuotanto: se luo turvallisuuden tunnetta.
Ehkä syystäkin?
Ainakin jos katsoo historiaan, nälänhätä on historiassa ollut yleinen ongelma, vaikka ei varmaan koskaan ole tilanne ollut niin hyvä kuin nyt.

Silti, ehkä oma kasvimaa liittyy myös turvattomuuden tunteeseen? Tarpeeseen olla vapaa, eikä riippuvainen mistään.
Oma tupa, oma perunanaa, oma vapaus? Siitäkin, että se tuottaa enemmän työtä ja päänvaivaa, riippuen kuinka riippuvainen sitä omasta pellosta on.

Nykymaailmassahan se on helppoa, kun aina voi mennä kauppaan.


Jostain se kuitenkin kumpuaa, tarve kasvattaa omat perunat.
(ja jostain syystä on asennettu sellaiset aivot, jotka eivät hyväksy vaan ajatusta "koska se nyt vaan on kivaa")




Mielelläni kuitenkin hoitaa kasvimaan mahdollisimman pienellä vaivalla: eli pitäisi ehdottomasti vähän lisää nähdä vaivaa, ja tehdä pihasta tosiaan sellainen, että sopivasti teknologiaa hyväksi käyttäen saa minimoitua oman työmäärän, ja maksimoitua hyödyn. Kuten viime kesänä tomaatit pärjäsivät hienosti keskenään kasvihuoneessa kun olimme kolme viikkoa poissa.


Jos ihminen on käynyt kuussa, ei pitäisi olla niin vaikea saada yhtä alle hehtaarin pihaa tuottamaan suht' vähäisellä työmäärällä?

Ja jos ruoka kasvaisi helpolla, niin ihminen olisi vähemmän riippuvainen. Johonkin sitä on aikansa ja ajatuksensa tuhlattava.

Hienoahan se olisi, jos joskus 15 vuoden päästä laina maksettu, ja piha tuottaisi suurimman osan ruuasta.

Vai olisiko siinä mitään hienoa lopulta sittenkään?