Puutarhablogiko tästä nyt on muka tullut? Perunaa ja rikkaruohoja?

Eli onko elämäni tullut nyt puutarhaelämäksi? Niin kai sitten. Palkkatyössä nyt ei ole mitään mielenkiintoista, ja valtakunnassa rauha (vielä toista viikkoa eduskunnan sote-käsittelyyn, odotan mielenkiinnolla).

Belgiassa on sanontana 'kurkkuaika', se aika kesästä kun ei politiikassa tai maailmalla tapahdu mitään, ja lehdet keksivät juttuja vaikka kurkuista.



Minun kurkun taimetpa ei ikinä ole ollut näin komeita, vaikka kuvasa näyttävät ehkä vähän rimpuloilta.


 

Päätin istuttaa perunat.

Taas.

En sitten istuttanut perunoita.

Ennen perunoiden istutusta, kävin ihmettelemässä kasvihuoneessa, missä jäin vähäksi aikaa kitkemään, ja sitten oli istutettava kolme vielä ruukuissa odottelevaa nahjuista vesimelonin taimea ennen kun ihan kuukahtavat, ja samalla sitten piti istuttaa lisää salaattia, ja keittiöstä myös nahistumaan päin olevat sitruunamelissa ja rakuuna.

(Sitruunamelissa sopii muuten tosi hyvin porkkanaraasteen sekaan)

Ja sitten pitikin käydä syömässä, ja hakea poika kaveriltaan, katsella läksyjen tekoa ja ripustaa pyykit, ja sitten piti vielä kastella kasvihuone ja kasvimaa.

Että jaksoin minä sitten kolme metriä perunoita istuttaa.




Nyt on varsinainen satokausi alkanut, ainakin salaatin osalta. On kyllä hirmu ihanaa syödä sekasalaattia omasta maasta, tässä sekaisin salaattia, vuohenputkea, ripaus lehtikaalia, sitruunamelissaa ja vähän rakuunaa.

Ja koristeeksi pari voikukkaa.

Hyvä näin, ajattelin jatkaa saman kaavan mukaan tänäänkin.


---
 

Viikonlopuksi on tulossa tukipoika kylään, ja sunnuntaina mennään koko lössi Maailma kylässä festareille, missä poika edustaa Planin Lastenhallitusta.

Ja onhan se kiva tapahtuma muutenkin, ollaan siellä aika hirmuisen monta kertaa oltukin, eteenkin kun meillä oli vielä oma kehitysapuprojekti Ugandassa (sen jälkeen kun minä mieheni kanssa oltiin asuttu vuosi Ugandassa, serkkuni oli samassa paikassa vuoden, ja sen jälkeen vedettiin ulkoministeriön rahoittamaa yhteisprojektia Ugandaan)

Ja pidettiin sen tiimoilta joka vuosi omaa pistettä festareilla ja vetelin sen tuhannan kasvomaalausta päivässä.

Ihan kivaa puuhaa, kasvomaalailu siis.  Jos vaan joku katsoo minun lapsikatraani perään, niin voisin mielelläni tohottaa muutaman sata kasvomaalausta taas..


Ihan kivaa puuhaa kehitysapuprojektikin, aina välillä sitä käy mielessä, jos pitäisi ottaa taas yhteyttä Ugandalaisiin tuttaviin ja kysellä kuulumisia... joskus sitä uumoilee että voisi aloittaa uuden yhteistyöprojektin. Tai voisi jopa lähteä vaikka vuodeksi takaisin Ugandaan, tai edes puoleksi vuodeksi. Koko perhe mukaan ja vuosi Afrikassa, tekisi kyllä hyvää.


Mutta, ne perunatkin on vielä istuttamatta.



(silloin joskus oli käytössä vielä filmikamera)