Filtteröimätön kuva Aamulla leijui mielettömän upeat pilvet talon yllä aamutuimaan. Tai ihmeellinen taivaan sini, en tiedä. Puut, kirsikka, omena ja hevoskastanja kukkivat aivan upeasti nekin, mutta aamulla valo ei riittänyt tuomaan niitä esiin kuvassa.

Hieno ilma siis.

Muuta hienoa ei sitten ollutkaan. Olin ajatellut lähteväni töihin ajoissa, mutta juniorilla oli huono aamu, eli ympäri taloa lensi juomalasia, vessapaperia ja hammastahnatuubi, mikä räjähti, eli jätkä joutui siivoamaan tuubillisen hammastahnaa lattialta.

Ja kun kiukuttaa, ei halua lähteä kouluun (naama punaisena täynnä räkää), joten jouduin kuitenkin kävelemään jätkän kanssa bussipysäkille. Kiitos bussikuskille, joka kärsivällisesti odotti poikaa, joka kieltäytyi juoksemasta.

Elämä ei aina ole helppoa, eteenkään vajaa kymmenen vuotiaalle impulsiiviselle ja herkälle kaverille.

Ei ole helppoa, että joka aamu joutuu harjaamaan hampaat ja hiukset, eikä voi vaan tuijottaa kännykkää, ja vielä rankempaa kun äiti ei suostu antamaan viittä euroa sen jälkeen kun on heittänyt siskoa juomalasilla.


Onneksi työaikani on joustava. Mutta ihmettelen, kuinka toimii kaikki ne lapsikatraat, joiden mussukat hoitavat itse itsensä aamulla kouluun? Siis eteenkin jos katraassa sattuu olemaan näitä vähän impulssiivisempia persoonia.

Kyllähän tämä suurimpana osana aamuista onnistuisi meidänkin pilalle hemmotelluilta mussukoilla kaikki sujuu ihan mallikkaasti, mutta entä nämä aamut, kun mikään ei vaan toimi ja onnistu ja vaan kiukuttaa niin maan vietävästi?

Vai tulevatko lapset sitten vaan myöhässä kouluun, tai jättävät saapumatta?






Ehkä meidän katras on vaan liian tottunut siihen, että äiti on aamut läsnä, jolloin on turvallista myös kiukuta. Ja bussikuskikin on liian kiltti.