Lapset lähtivät reilu viikoksi isovanhemmille, eli piti ottaa ilo irti vapaudesta ja lähdettiin miehen kanssa kaksisteen pitkäksi viikonlopuksi Porvooseen.
Mies ei ollut koskaan vielä käynyt Porvoossa, ja minäkin vain joskus teininä, ja muutenkin itäpuoli Uusimaata vieraampaa aluetta kun Länsi... joten sinne suunta.
Lähdettiin reissuun torstai-iltana, ja ajeltiin asuntovaunun kanssa Porvoon huudeille ja matkalla tutkailin meille yöpymispaikan, ja päädyimme Emäsalon Varlaxuddeniin.
Itä vs. Länsi. Varlaxudden oli vähän niin kuin Porkkalanniemi, mutta pienempi, ja roskaisempi.
Ihan kiva paikka, upeaa saaristoa, rantakalliota ja grillipaikka, ja taivaalla oli upea valo, mikä ei kyllä linssin läpi toistu yhtään niin hienona.
Mutta kelpo puskaparkki yhdeksi yöksi.
Perjantai päivä oli sitten varattu Porvoon tutkimusmatkalle, ja käytettiin koko päivä kävelemällä ympäri tuota viehättävää pikkukaupunkia. Kyllä se vaan on ihana paikka, älyttömän komea kirkko (eteenkin katto), ahtaasti rakennetut puutalot, joenranta, ja Linnamäki.
Erityismaininnan ansaitsee ainoa museo jossa tällä kertaa kävimme: Näsin kartanon galleria, missä oli esillä tuoretta suomalaista taidetta. Todella vaikuttavaa suomalaista taidetta, ei kovin suuri näyttely, mutta ihanan monipuolinen, ja upeita teoksia!
Sisäänpääsy vain 3€.
(illalla kävimme syömässä ravintolassa, mutta se ei ollut maininnan arvoinen- wannabe hieno, mutta kuivaa kanaa)
Toisen yön olimme Porvoossa leirintäalueella, jotta voi välillä käydä suihkussa... mutta ei kyllä ole minun juttuni nuo leirintäalueet... oikeasti paljon mukavampi viettää yö omassa rauhassa puskassa.
Vaikka se suihku on ihan kiva juttu, kun on ihan koko päivän kävellyt, kävellyt, ja kävellyt.
Lauantaina aamusta tutkailimme siis mitä muuta Porvoon lähialueilta löytyy: ja Porvoon lähialueilta löytyy hämmentävän vähän. Oikeasti, Länsi-Uudellamaalla on vaikka ja kuinka paljon pieniä kauniita luontokohteita, mutta Porvoon alueelta ei tuntunut löytyvän: Sipoonkorpeen ei ollut intoa lähteä. (se on jo nähty)
Mutta... löytyipä sentään jotain, hiidenkirnuja!
Mies ei ollut koskaan nähnyt hiidenkirnua! (olin vähän järkyttynyt kun kuulin tämän, vaikka mies onkin belgialainen, ollaan sentään asuttu Suomessa jo sen seitsemän vuotta, enkä ole koskaan tullut näyttäneeksi miehelle yhtään ainutta hiidenkirnua?!)
Mutta Askolan hiidenkirnut! aivan mahtavan hienot kirnut! Ja niitä oli monen monta, pienempää, ja vähän isompaa kirnua.
Kirnut olivat lähellä toisiaan, eikä parkkipaikalta kovin pitkää kävelymatkaa - eli kohde sopisi erinomaisesti myös pienempien lasten kanssa - kunhan katsoo etteivät lapset mene ja putoa kuoppaan!
Pitihän se kuoppaa kiivetä, ja pääsin muidenkin turistien kuviin... oli kyllä erittäin ruostuneet ja huonokuntoiset tikaat. :)
Oli kyllä todella vaikuttava paikka, ja tänne täytyy tulla vielä uudelleen lasten kanssa. Ehdottomasti suosittelen!
Kirnut oli suht' nopeasti nähty, ja matka jatkui. Ongelmia teetti se, ettei keksitty mitään muuta käymisen arvoista paikkaa tuolta alueelta. Ei meillä mikään kiire olisi ollut valua Länteen päin, mutta seuraavaksi lähin paikka mihin oikeasti olen halunnut tustua löytyi Lohjanjärven pohjoisreunalta, Karkalin luonnonsuojelualue, ja sen läheltä löytyvä suomen suurin kalkkikiviluola: Torholan luola.
Ajeltiin siis hitaasti Lohjan suunnalle, pysähtyen ihmettelemään joitan sotamuistomerkkejä (myönnän, fanitan näitä pieniä huomaamattomia muistomerkkejä...), evästauko kauniin joen rannalle, ja ehdittiin Karkaliin niin että kierrettiin luonnonpuiston 6-7km polkureitti alkuillasta. - Hienoa lehtometsää ja komeaa järvimaisemaa.
Yötä oltiin Karkalin parkkipaikalla, mikä ei ollut mitenkään erityisen hienolla paikalla, perus parkkipaikka keskellä metsää, mutta saatiin olla ihan rauhassa (jos hyttysiä ei lasketa), kokkailtiin hyvää ruokaa ja pelattiin Bezzerwisseriä.
Mies nyt ei ole mikään lautapeli-ihminen, mutta Bezzerwisser on aika onnistunut tietovisailupeli.
Unohtakaa Trivia Pursuit, joka on oikeasti aika tylsä peli. Trivial Pursuitin tylsyyden tajuaa, kun kokeilee jännittävämpää Bezzerwisseriä, mikä on paljon taktisempi ja jännittävämpi. Ihan oikeasti.
Aika harvoin sitä tulee pelattua, mutta suosittelen. Toimii erityisen hyvin jos pelaajia on enemmän kuin kaksi, mutta toimii myös kahdestaan.
Aamusta sitten lähdettiin tarkastamaan Torholan luola. Tämä on ollut suunnitteilla jo useamman vuoden, mutta juuri sen verran pitkän ajomatkan päässä ettei ole koskaan tullut lähdettyä... mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.
Tälläinen pöpeliköstä löytyvä luola, ihan oikea luola! sisällä oli niin pimeää, ettei sieltä saanut kuvia, mutta onneksi kännyköissä on nykyään myös taskulamppu-ominaisuus. Ilman lisävaloa kun ei, yllätys yllätys, luolassa näe yhtään mitään. Onhan Ranskan isot tippukiviluolat ihan oma lukunsa, mutta ne on sellaisia turistikohteita. Tässä oli ihan oma tunnelmansa ja autenttinen fiilis... jotenkin mahtava.
Sitten kotiuduimme hyvissä ajoin iltapäivällä, niin että ehti jonkin verran tehdä vielä pihatöitä, nautiskella illalla pitsat ja katsoa elokuva.
Oivallinen ja rentouttava viikonloppu!
Kommentit