Road trip, rokken roll.

Suosittelen kaikille lämmöllä... vaikka aika paljon sitä väkeä näkyy liikkeellä olevankin.

Kaksi yötä siis oltu puskassa, ja kolman leirintäalueella.

Tämä taisi olla ensimmäinen yöni suomalaisella leirintäalueella noin 'ikinä'. Mielenkiintoinen kokemus...
suunnitteilla oli, jos olisimme olleet kaksi yötä, mutta yksi kyllä riitti.

Siis oikein siisti ja miellyttävä leirintäalue, sain auton ihan hyvään kohtaan eikä sinäänsä mitään valittamista. Mutta ei vaan oikein ole mun juttu, siinä kentällä kaikkien pällisteltävänä, jonottamassa että pääsee suihkuun tai tiskaamaan.

Yksi täti jo ehti valittaa tytöille, kun 'suihkuttivat liian kauan'. Pöh. Kärsimätön täti, vedä henkeä, istu alas ja nauti auringosta.
Globaalissa maailmassa on vedestä pulaa, mutta jos käymme suihkussa kerran useamman päivän välein, niin tytöillä on täysi oikeus vähän lutrata...
(eivät siellä nyt kymmentä minuuttia kauempaa kuitenkaan olleet)



Pakko se on jokus pitää huoltotauko, käydä suihkussa, tyhjentää vessa ja niin pois päin... mutta olin ajatellut jos oltaisiin siellä kaksi yötä, mutta ei kyllä ollut mitään syytä jäädä toiseksi yöksi, kun huoltotoimenpiteet oli jo tehty.


Huoltotoimenpiteet on näin reissussa minun ainoana aikuisena vastuulla. Ja se on ihan hauskaa, paistaa aamupalaksi pekonia, munia ja paahtoleipää.

Tai tässä illallikseksi pyttipannua. Voita ja lihaa säästämättä. Kasvisruokaviikko oli ja meni, nyt syödään reissumättöä.



Paahtoleipää kunnolla voissa paistettuna. Letutkin pitää paistaa kunnolla oikeassa voissa, ei niistä tule hyviä missään kissanrasvassa.



Lounaaksi jäätelöä. Torilla yksi jäätelöpallo maksaa sen 3€, tai vaihtoehtoisesti samalla rahalla voi kaupasta ostaa litran jäätelöä, ja lisäksi litran kimppakahminnassa on enemmän fiilistäkin mukana.

Litrasta riitti viidelle ihan hyvin, ja koska kyseessä oli lounas, niin lisukkeena säkillinen herneitä.

(huom. oltiin ahmittu aamiaiseksi paahtoleipää ja pekonia...)

Kun on mätetty kunnon evästä, niin jaksaa turisteilla.
Nyt tutkinnana alla Lappeenranta, ehta kesäkaupunki, jossa riitti käveltävää hyvin kahdeksi päiväksi, eteenkin kun ilmakin suosi...



...ja geokätköilyä taas. Mukana reissaava serkkutenava ei ollut koskaan kätköillyt, joten kaikkiin tenaviin iskenyt uutta etsimisen ja löytämisen intoa. Minkäs minä mahdan kun seurata perässä.

Jos joskus vielä tuntuu että meidän Bertta-Ilmari yhdistelmä on iso, niin eräällä tauolla huomattiin, kuinka pieni meidän yhdistelmä oikeasti onkaan...

Ainoa hienoinen miinuspuoli on, että Ilmari on lähes täysi-ikäinen pakettiauton rohjake pienellä moottorilla, että en uskalla körötellä sillä kuin maksimissaan 80km/h, ylämäesssä körötellään vielä hitaampaa.

Ei se meitä haittaa, mutta joskus hiipii epäillys, että muita matkustajia se saattaa haitata.

Meillä on aikaa, ja tunnelmaa. Ilmarissa raikaa niin räppi, hiphoppia, poppia ja Raptori.

Oikeasti: Raptori!
"Oi beibi, teen mitä tahansa vuoksesi: pakastan mummoni, lennän luoksesi"

 

Leirintäalueella oli tosi paljon koiria. Ihan hämmentävää.

Vaikka oltiin parkkeerattu koko alueen keskelle, niin eipä meidän lupsakka koira ollut moksiskaan. Se kyllä illalla yritti kovasti seurata mitä alueella tapahtuu, mutta ei vaan enää kaikelta seikkailemiselta jaksanut... vaan se valui, valui, valui... yrittämällä yritti pitää silmät auki ja vähän vahtia... mutta kyllä se illalla vaan uni maistuu.

Niin koiralle kuin koko sakille, eikä aamullakaan kenelläkään mikään kiire.