Takaisin kotona.
Eilen iski armoton väsymys. Aivan totaalinen uuvahdus, enkä ruuanlaiton lisäksi tehnyt sitten niin mitään.
Luin kaksi kirjaa ja laitoin pariin otteeseen ruokaa (perunoita ja makkaraa, pannaria ja pakastepitsaa)
- - -
Välivinkki
Unohtakaa veitset ja pitsaleikkurit: pitsa on kaikista helpoin leikata saksilla. Ihan oikeasti.
- - -
Eilen en edes kastellut kasvihuonetta, vaikka hain sieltä kukkia, kurkkua ja salaattia.
En pyykännyt, en siivonnut, en tyhjentänyt asuntovaunua (jonka vessa pitäisi tyhjentää ja uudelleen korjata- matkalla se laski huuhteluvedet alleen, ja sain sen kyllä korjattua poistamalla yhden osan ja laittamaalla taktisesti vähän maalarinteippiä, kun jostain syystä ei ollut jeesusteippiä matkassa, joten täytyy vaihtaa teippi jeesusteippiin.)
Ei koskaan pitäisi lähteä matkaan ilman jeesusteippiä!
En vaihtanut Ilmariin renkaita (viime talvena kuolleen auton renkaat pitäisi muistaakseni sopia, pitäkää peukkuja!)
Yksi pojan kaveri kävi kylässä ja viikon meidän seurassa viihtynyt serkuntyttö lähti kotiin.
Kerran sain pelastaa laspet metsästä, kun tyttö oli plkassut maa-ampiaspesään ja pudottnaut hötäkässä kännykkänsä siihen viereen eikä uskaltanut hakea sitä, ja toisen kerran poika sohlasi ampiaispesään meidän pihassa ja sai piikistä takamukseensa... ja muuta tälläista säätöä on aina, vaikka kuvittelisi olevansa tekemättä mitään.
- - -
Mitään tekemättömänä kyllä ehdin vähän myös ajattelemaan ja tulemaan jälleen taas kerran johtopäätökseen siitä, että ihan oikeasti haluaisin MAALATA tai PIIRTÄÄ.
Maailma on täynnä edellämaininittua välttämättömiä huoltotoiminpiteitä. Kun on kolme lasta, koira ja kissat, mies, metsämökki ja muut: käytännön tekemistä riittää aina. Mutta ihan oikeasti vuodesta toiseen ajattelen piirtämistä, suunnittelen ja mieleni sopukuissa harjoittelen- saamatta yhtään mitään paperille.
Piirtäminen kun on vaan niin turhaa, täysin hyödytöntä.
Mutta ihan oikeastihaluaisin edes joskus saada edes yhden teoksen valmiiksi.
Ei siis vaan puhelimessa puhuttaessa sotkettua kuitin kulmaan, vaan valmiin taulun. Mutta aina pitää ensin tehdä se makaronilaatikko tai laastaroida sormi tai häätää ampiaiset ja vihainen karhu pihasta.
Yhden valmiin taulun tekeminen kestää kauan, olen hidas. Ja minulla on fobia.
Pelkään, että valmiista teoksesta tulee huono.
Tottakai siitä tulee huono, jos ei koskaan maalaa tauluja, ja yht' äkkiä sitten tekeekin yhden. Harjoittelemalla ehkä sadannesta voisi tulla ihan hyvä, mutta on mennyt monta vuotta, että olen saanut yhtään teosta aikaseksi.
Siitä siis on tultava huono, mutta haluan silti saada sen aikaseksi.
Se pännii.
Miksi se on niin vaikea saada aikaseksi yksi taulu?
Edes yksi valmis ja kokonainen teos.
Kommentit