Onko tarina totta vai ei, sillä ei ole merkitystä.

Kaikki lähti ajatuksesta, että mitä jos muuttaisimme kaupunkiin.

Nyt asumme oikein romanttisessa pienessä metsämökissä, mistä löytyy pihaa, pöpelikköä, metsää - on kasvimaata, kasvihuone, oma lampi ja mansikkamaa.
Mutta asumme tosiaan pöpelikössä, sen seitsemän kilometriä kaupalta, ja työpaikoilta tunnin ajo suuntaansa.

Metsämökki on halpa, ja kiva. Mutta, meidän tulot ovat nousseet ja lapset ovat kohta teinejä ja liikkumisen vapautta enemmän kuin pihaleikkejä.

Eli kävimme Kaupungissa katsomassa mahdollista taloa mihin voisimme vaihtaa.  Sellainen vanha mökki, ei suuren suuri, mutta riittävän suuri - nätti pieni talo minkä pihalla omenapuita ja riittävästi omaa rauhaa, hyvä sijainta ja hintakin kohdallaan.

Mutta moni mökki päältä kaunis.

Sisältä talo  silkkaa remonttia - pitäisi repiä ja vahtaa kaikki pinnat, uudet kylpyhuoneet, vessat, keittiö... kaikki. Kolmessa kerroksessa.
Eikä se siltikään olisi uusi, vaan edelleen vanha mökki - mutta vanha mökki mihin on käyttänyt kymmeniä tuhansia euroja rahaa, plus vielä enemmän aikaa, vaivaa ja hermoja.

Yksinkertaisesti, vaikka talosta saisi hinnasta tingittyä niin paljon, että remontti olisi periaatteessa kannattavaa, minä en haluaisi käyttää niin järjetöntä määrää aikaa, energiaa ja vaivaa vanhan mörskän remontoimiseen. En. Mielummin istun ja köröttelen autolla pidempää matkaa.



Talo kertoi (ja osaltaan kiinteistönvälittäjä), että muutama vuosi sitten talon osti 'halvalla' nuori pariskunta, ajatuksena remontoida siitä unelmiensa koti... onhan talo ulkoa ihan viehättävä.
Ja nuori pari otti lainaa sen verran, että sillä saisi talon ja perus remontin. Loppu remontinhan voi kustantaa sitten pala kerrallaan...

Lainaraha riitti uuteen kattoon, riitti uuteen eteiseen ja vielä ikkunoihinkin... mutta sitten yllätti todellisuus. Remontoiminen on kallista, ja hidasta ja työlästä. Unelma alkoi murentumaan ja vaihtua todellisuuteen... hermot koetuksella... ja todellisuus johti avioeroon, ja talo jäi.

Nyt sitten talosta pitäisi saada kuitenkin takaisin sen hinta millä (ex-) pariskunta sen osti, ja lisäksi ne rahat mitkä menneet remonttiin... ja uusi katto ja ikkunat eivät ole halpoja.
Mutta toisaalta talo ei ole remontoimattomana sen arvoinen, että kukaan siitä maksaisi niin paljoa.


Minä en ainakaan maksaisi.


On sääli, ettei tuo pariskunta alun alkaen jemmannut kellariin dynamiittia ja räjäyttäneet mökkiä taivaan tuuliin ja istuttaneet tilalle uuden kodin.

Olisivat pääseet huomattavasti paljon helpommalla, ja jos kerran erokin tuli, niin olisivat saaneet talon huomattavasti helpommin myytyä- jopa todella helposti, sillä tontti on hyvä ja hyvällä paikalla.
 

Jos huone on alkujaankin liian matala, se on pimeä ja ahdas, niin ei se siitä kartanoksi muutu vaikka kuinka remontoisi.

Onhan  toki meidänkin mökki vanha mörskä, mutta on se myös puolta edullisempi...

Näin talo minulle kertoi. Tarinan pariskunnasta, joka on kohdannut polun mikä näyttäytyi unelmana, mutta josta kehkeytyi kivikko ja karikko. Niin elämässä voi käydä, eteenkin jos ei ole varovainen.



Juuri nyt iloitsen siitä, että asumme pienessä metsämökissä pöpelikössä. Tämän ostamista varten tarvitsimme asuntolainan, mutta sen verran pienen, että sen maksaminen ei ole ongelma, vaikka tulot ovat olleet todella pienet.

Sitten ollaan tehty mökissä remonttia, mutta ei ole tarvinnut tehdä kun oikeasti vähän kerrallaan, rahatilanteen ja jaksamisen mukaan. Niin, että se on ollut ihan virkistävää, eikä taakka.    (ainakin pääsääntöisesti)

Ja lisäksi huvin vuoksi kaivettu lampi ja rakenettu isompi kasvihuone... mutta sellaiseen ollut mahdollisuus, koska kaikki rahat, aika ja hermot ei ole mennyt taloon.

Eikä myöskään ole mennyt hermoa tai tullut eroa.




Kuinka suuressa osassa avioeroja talo, sen osto, rakentaminen tai remontti on avioerolukuja?


Onhan se kaiketi kameli joka katkaisee kärpäsen selän... mutta silti. En riskeeraisi ostamalla täysin remontoitavan mökin.
Avioeropesän.



Arvostan elämässä muita juttuja, kuten vaikka puutarhan hoitoa, ruuan laittoa, ystävien kanssa ajan viettoa.



Mit ä halusin tällä sanoa?


Kai vain, että olen tyytyväinen niihin valintoihin mitä olen elämässäni tehnyt.
Ihan yhtä hyvin olisin voinut tehdä tyhmempiä päätöksiä. Sattunut vaan olemaan tuuria tällä saralla.




(harkinnassa silti edelleen Kaupunkiin muutto, liekö tämä päätös hyvä - jää nähtäväksi)