Tässä on oltava joku vika.

Vaikka olen ollut blogaamatta, kävijöitä on silti.


Yritetään sitten taas.

Syksy on ollut kiireinen. Syksyt ovat kiireisiä.

Ja mihin kesä menikään?


Tänä kesänä ollaan poikkeuksellisen vähän istuttu omalla nuotiolla. Aivan liian vähän, koska nuotion ääressä istuskelu ja grillailu on edelleen yksi parhaista asioista.

Ei edes ahdista ympärillä rehottava piha, tai kasvihuone, joka edelleen odottaa että joku maalaisi sen valmiiksi:



Satoa se kyllä antaa, tomaattia, kurkkua ja kaalia niin paljon kun on pariin kuukauteen viitsinyt mussutttaa, siitä huolimatta että kasvihuoneen pitäjä on hoitanut viidakkoa laiskasti.

Hauska puoil viidakossa on, että sieltä löytyy kaikenlaisia yllätyksiä... kuten näitä kurkkuja. Ne vaan ilmestyvät kasvihuoneeseen, edelleenkin näin syskuun loppupuolella.




Olen aina luullut, että kurkut kaipaavat riittävästi kastelua kasvaakseen kunnolla. Tämä ei pidä paikkansa, kurkut ovat kasvaneet todella hyvin vaikken ole kastellut niitä kun ehkä kerran viikossa.


Siis, nuotiolla istuskellessa iski jälleen ispiraatio, jos myöhennän pihan nyt syksyllä kuntoon niin ensi vuonna sitten hukutaan ruokaan. Ou jea!



 

Lisätään nyt vielä yksi kasvihuoneen sisäpuoleltakin: kaaos, viidakko.







Mutta tuolta jostain liaanien kätköistä löytyy edelleen aarteita: