Talon etelänurkalta on maa sula ja elämä voittaa!

Muutoin kaikkialla vielä lunta... mutta kohta on kevät!

Kevät on kiva. Sota ei ole kiva. 

Se on varmasti ainakin lähes kaikkien ajatuksissa. Katsoin Netflixistä dokumentin Ukrainan kansannoususta vuonna 2014. Kannattaa katsoa, jos sydän kestää. 

Putininkin olisi ehkä kannattanut katsoa ennen Ukrainaan hyökkäämistä....

 

Mutta miksi Länsimaat ovat reagoineet Näin voimakkaasti?

Todella jyrkät pakotteet ja vahva yksikantaan Venäjän tuomitseminen joka Länsirintamalla.
Ihmiset ovat yksissä tuumin lähettämässä Ukrainaan vanhoja sukkia ja kissanruokaa.

 

Ukrainan sota on lähellä - mutta siellä on sodittu jo monta vuotta.

Ukraina on symboli sananvapaudelle ja demokratialle, meidän Länsimaiselle elämäntavalle. Siksi se koskettaa, koska tähän on nyt vedettävä raja.

On näytettävä, että demokratia ja sananvapaus ovat taistelemisen arvioisia asioita.

"Meidän" on näytettävä... höpöhöpö. 

Ikävä kyllä se on viattomat ukrainalaiset jotka joutuvat näyttämöllä kärsimään.

Meidän elämä jatkuu.


Onhan se käsittämätöntä.

 

Veljen avovaimo on ukrainalainen, ja hänen vanhemmat ovat lähdössä hakemaan Ukrainan serkkuja Suomeen. 

Mutta mitä kukaan muuten voisi oikeasti tehdä täällä?

 

Koira ainakin parantaa maailmaa pelkällä olemassa olollaan.
Ja sitä voimme ainakin tehdä, pyrkiä olemaan hyviä ihmisiä ja heiluttaa häntää kaikille vastaantulijoille.

 

Tosin juuri nyt on kipeä olo, niin ei millään jaksaisi ulkoiluttaa koiruutta...  ei mennyt korona yhdessä päivässä ohi. 
En ole varsinaisesti kipeä, ei kuumetta tai muuta, mutta ei vaan jaksa tai huvita muuta kuin röhnätä sohvalla.

Harmittaa kun ei voi mennä kouluun huomenna. Ei malttaisi olla yhtään päivää pois.

Joskus ei auta kuin odottaa.