Kännykkä hajosi. Illalla se toimi, mutta aamulla se oli kuollut.
Pöytälaatikosta löytynyt vanha on raihnanen ja eteenkin kamera on huono.
Pitäisi jaksaa etsiä infoa, voiko kännykän jotenkin tekohengittää.
Viikko on soljunut vauhdilla. Kiireistä, mutta stressitöntä.
Hiuksetkin ovat paksuuntuneet ja iho parempi, kun ei ole ollut stressiä.
Viime viikonloppu mallimaalauskurssilla, maanantai iltana maanantai-maalauskurssi, ja torstaina croquise-ilta, eli pikaisia alastonmallipiirustuksia.
Tosi hyvää harjoitusta.
Jos ehtisi maalailemaan taulujakin. Mutta elämä on, pitää siivota, kokata, kuljettaa teinejä paikasta toiseen, lenkkeillä koiran kanssa ja jutella tätien kanssa.
Koulussa ollaan jatkettu sorvaamista. Sorvi ja minä tullaan hyvin juttuun, pulikat menee just eikä melkeen.
Hyrrä hyrisee.
Ja jotain tullut opittua: jyrsin kun heitti kahdella kymmenesosamillillä niin tuntui tämä ihan tuhottoman pitkältä matkalta, ja pitäi ihan hakea opettaja tsekkaamaan missä vika.
Lopputulos ei kyllä heittänyt yhdelläkään kymmenesosamillillä.
Voidaan alkaa siirtymään mikrometreihin. Tämä on melkeinpä uusi lempi työkaluni, mikrometri!
Mikrometriruuvi on keksitty jo 1700-luvulla, ja keksiänä toimi herra James Watt.
Watti on kyllä ollut kova jätkä.
...ehkä joku päivä saan kunnia tehdä jotain hyödyllistäkin. Vähän väliä tulee vilkuiltua työpaikkoja... vaikka nyt aionkin keskittyä ihan vaan opiskeluun vähintäänkin seuraavan vuoden vielä.
Se on vaan sellainen kutkuttava väliaikainen tilanne, kun tietää että nurkan takana vaanii jotain uutta... mutta sen aika ei ole vielä. Nyt on aika nauttia tästä elämäntilanteesta.
Ja juuri nyt on hyvä.
...jos vaan tunteja olisi vuorokaudessa vähän enemmän!
Kommentit