Kiirettä kyllä pitänyt. Kiire elää!
 

Niin hirveästi opittavaa, paljon touhuttavaa, säädettävää ja kokeiltavaa.
Ei riitä tunnit, ja aika kiitää.


Tänään täytin 39 vuotta. Neljäskymmenes vuosi alkoi.
Joskus kaaaauan sitten, mistä ei ole kauaa - varmasti koin, että 39-vuotias on jo aika vanha. Vähintäänkin aikuinen, keski-ikäinen, vakiintunut ja tasainen. Jokseenkin normaali työssäkäyvä perhepulliainen.

Ööm. Nope. Niin ei ole käynyt! Olen amiksessa!

Ja on asuntolaina, omakotitalo, pihamaa, koira, kolme lasta, kohta kaksikymmenvuotias parisuhde, hiihtolomamatka Alpeille ja illalla lasi viiniä ja romanttinen komedia tai luontodokumentti.

Kokemuksia on kertynyt ja varmasti oppinut paljon asioita.
Kyllä oikeilla amisteineillä on vielä paljon opittavaa, elämästä ja olemisesta.


Mutta muuten aika lailla sama meininkin kuin ennenkin. Paranee vaan.
 

Ihan hyvä ikä siis, älkää nuoremmat peljätkö. Te vanhemmat taas tiedättekin jo.

 

Mistä sitä tietää mistä muilta tuntuu, mutta minusta tuntuu että juuri näin on hyvä.

Tulevaisuudessa toivon, että saan tehdä jotain hyvää ja mielenkiintoista työtä - tai töitä.



 

Syntymäpäivälahjaksi mitä toivoinkin: tunkin! 

Ja roskankeruukepakon!

Ja huomenna joku yllätysretki. (ahdistavaa!)

 

Tänään:

Aamulla kävin agrimarketissa Hankkijalla, missä oli oikein puutarhakauden avajaistsembalot, makkaraa, traktoriesittelyitä ja kaikenmoisia kojuja. Maajussiäijiä seisoskelemassa skärbät käsissä ja potkimassa traktorinrenkaita. :D

Heti aamusta pelastin scrabbleä äitini kanssa ja söin kakkua aamiaiseksi (ja iltapäivällä terassilla lisää)
Lounalla pyöräilen (2x7km) kaverille lounastamaan.

Kotiin palattuani otin vanhasta lastenpyörän romukkeesta irti tarakan, ja asensin sen omaan pyörääni, josta tarakka puuttui. Hirmu hankala muuten, kun pyörään ei saa pyörälaukkuja, ja kun menen pyörällä kouluun (2x7km), ja tarvis käydä kaupassa, niin pyörälaukut hakkaa repun mennen tullen.

Tuo lastenpyörä on ollut minun, alle kymmenen vuotiaana - mutta se ei ole useampaan vuoteen ollut enää ajokuntoinen. Onneksi on tullut sopivastai hamstrattua! 

Ihme että sain tarkakan sopimaan, luovilla säätämisillä.




Iltapäivästä ehdin vielä jatkaa plattujen istuttelua, haravoimista ja muita pihahommia. Mies onneksi kiltisti teki iltaruuan että sai touhuta rauhassa. Liian hieno ilma että malttaisi pysähtyä, ja lumet sulaa kohisten ja jään alta paljastuu hoivaa kaipaava pihamaa.

Sain syntymäpäivälahjaksi myös kirjan, joka kertonee rasismista saamelaisia kohtaan.



En olisi itse kirjaa valinnut, mutta hyvä lukea kirjoja, mitä ei olisi itse valinnut. Ennenkin positiivisesti yllättynyt sellaisista ihme kirjoista.

Joskus olen ihan itse valinnut Neljän Tuulen tien, myös saamelaisteemaa... ja se Ehdottomasti kannattaa lukea.

Ja saamelaisteemaa joskus katsoin Yle Areensta Maa on syntinen laulu- leffan. Ehdottomasti kannattaa katsoa.

 

Jos nyt haluaa olla ehdoton.

Ehdottomasti kannattaa nauttia kaikesta säätämisestä. Siitä lisää seuraavassa kirjelmässä.