Olen minä joskus ennenkin käynyt Tampereella - lapsena Särkänniemellä ja työkokousjutuissa... mutta nyt sain Tampereeseen ihan uuden kulman, ja enemmän aikaa ja kosketuspintaa.
Jotain sanoin kuvaamattoman erikoista.


 

Retken syy oli kaverin polttarin. Kaveri, jonka kanssa vietettiin paaaaaljon aikaa ala-asteella, mutta huomattavasti vähemmän sen koommin. Olemme erilaisia, olen paljon meneväisempi, höpäjämpi ja levottomampi. Ystävä on rauhallinen,  järkevä ja jalat maassa.


Olin epäileväinen lähtemään polttareihin, periaatteessa halusin kyllä, mutta toisaalta sitten lähteä Tampereelle asti viettämään aikaa lähinnä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa... auto tartteisi korjata, piha hoitaa ja taidettakin tehdä.

 

Mutta kun kerran olin jo sanonut meneväni, niin lähdin. 

Tilaisuuden oli määrä alkaa lauantaina kello 10.00 - mutta koska olin herännyt jo pari viikkoa töihin joka aamu ennen viittä, ei millään huvittanut herätä aamulla ja körötellä heti aamusta Tamperelle. Päätin siis lähteä jo perjantai illalla - mikä antoi myös  hyvän mahdollisuuden pistäytyä jo perjantai- iltana tsekkaamassa vähän mestoja.

(eteenkin kun olin myös luvannut vetää yhden taiderastin polttari-iltapäivällä)

 

Tampere-ummikkona kun sinne kurvasin, tietämättä sen tarkemmin mitä ja missä, olin joskus yhdeksän aikaa illalla autolla kurvailemassa keskellä kaupunkia kun törmäsin sangen mielenkiintoisen näköiseen paikkaan.

Siis MIKÄ TUO ON?

Olen TODELLA iltauninen, enkä kykene noin kuuden jälkeen mihinkään. Yhdeksän aikaa illalla on minulle kuin keskiyö - mutta koska olen utelias ja tungen neneäni joka paikkaan, joten vedin auton tien sivuun ja menin katsomaan mikä ihme paikka on.

Muraaleja, epämääräistä ite-taidetta, värikkääksi maalattu aita... "Koko kansan piha"... Berliinimäistä henkeä.

Olen ollut jos jonkinmoisissa vallatuissa taloissa ja tiloissa, taideprojekteissa ja kommuuneissa, että tunnen oloni suht' kodikkaaksi tälläisessä miljöössä. 

Mutta mikä ja miksi? Kuka ja koska?

Paikalla sattui olemaan työmies nakuttelemassa kasvihuoneen kattoon pressua, ja kävin juttusilla:

"Hei! Anteeksi sinä ihminen, saanko häiritä hetken?"
"Mikähän paikka tämä mahtaa olla?"


Henkilö sattui olemaan paikan "talonmies" Mika Pettissalo, joka ystävällisesti ja kärsivällisesti, huolimatta kiireestä, myöhäisestä ajankohdasta ja pissahädästä huolimatta lämmöllä vastaili ja kertoi paikan tarinaa:

Vanha kulkutautisaraala, joka kiinteistönä on liian huonokuntoinen käyttöön, mutta suojeltu ja kaupungille siis sekä turha että ongelmallinen.

Hän - elämäntapaihminen oli jo kauan sitten ottanut tilan haltuun, ja pyörittää Koko kansan pihaa ja ite-taideympäristöä.



Suunnilleen sellainen tarina mitä voisi odottaakin. Mutta en odottanu löytäväni tätä Tampereelta.

Aivan keskellä Suomen Tamperetta! Paikasta huokui positiivinen ja hyvä fiba: Tykkäsin kovin, ja suosittelen lämpimästi tutustumista, juuri sopiva kesäretkikohde lasten kanssa!  (sopiva myös pienimmille!)

 

Ja minä menin sitten puhumaan myös muraaliesta, ja melkein jäin Tampereelle saman tein tekemään sinne oman muraalin.
Minulla sattui jopa olemaan maalit valmiina autossa - joskin talonmies lupasi myös tarjota maalit omasta takaa...

Mutta: ensin ne polttarit.


Tai ennen polttareita takaisin Tampereelle. Juttelin talonmiehen kanssa liian kauan.

Juttelun jälkeen kävelin vielä ympäriinsä Tampereella, ja voisin kertoa muista jutuista mihin törmäsin, nuotioon joen rannalla, siiliin, jääkiekkoväkeen, iltahehkuisiin savupiippuihin.


Mutta olin NIIN väsynyt. Todella väsynyt. Olin ajatellut olevani yötä autossa Tamperella, kun keskustasta löytyy ilmianen matkaparkki, mutta siellä oli niin levotonta että ajattelin etten saisi kunnolla nukuttua.
Googlen mukaan alla 15min ajomatkan päästä löytyy lähin laavu metsästä.

Metsässä on aina paras nukkua.

 

 

 

15 minuutin päässä päädyin keskelle teollisuusaluetta, ja minun ja laavun välissä oli sekä jyrkkä kalliosenä sekä aidat.
Ei onnistu, ei kuinkaan.

Laitoin osoitteen tarkemmin ja paremmin kännykkään ja jatkoin matkaa toiset 10 min. Ei paha.

Töks. Umpikuja, no go. Väärä paikka.

Kolmas yritys ja toiset 15min. EI!

Uudestaan.

%&**##

Helvettiin koko laavu ja metsä, kello oli jo yli yhdentoista, olin noussut töihin ennen viittä ja väsytti ihan törkeästi.
Kuhan vaan saan nukkua!


Ajoin siis lähimmälle hiekkatille: "YKSITYISTIE, PÄÄSY KIELLETTY kuoleman uhallla!") - ja kurvasin johonkin semi-sopivaan kohtaan, kömmin makuupussin kanssa takapenkille ja vaivuin syvälle uneen.


Nukuin tosi hyvin ja sikeästi. Kuin tukki ja heräin virkistyneenä.
Ennen aamuseitsemää olin kuin uusi ihminen.


Ja aamulla siihen tien toisella puolen keskelle metsää oli ilmestynyt pieni parkkipaikka, mistä lähti retkeilyretittejä metsään!

Ja aivan hurmaava pieni metsäpuro, ja sadan metrin päässä AIVAN upea megasuuri siirtolohkare - ainakin 10 metriä korkea! Suurimpia minkä olen koskaan ikinä nähnyt, ja koko paikasta huokui aamun taika - lintujen laulu, puro, kevään orsasta vihreys.

Metsä voittaa hotellin 6-0, ja tässä tapauksessa ehkä enemmänkin.

Hotelliin menemättömyys ei ole kiinni rahasta vaan juuri tästä!

 

Ja ne polttarit?

Polttareissa oli todella hauskaa, todella hauskoja tyyppejä, tankotanssia, mansikoita ja shampanjaa piknikillä, googly-eyes, naurua, ruokaa ja leppoisaa yhdessäoloa. 

Olin niin epäileväinen tankotanssiakin kohtaan, mutta se oli yllättävän helppoa, ja eteenkin hauskaa!
 

Kuten yleensäkin, lähtiessä ei millään huvittaisi, mutta sitten onkin paljon hauskempaa kun olit uumoillut ja kannatti lähteä - ja ihmiset ovat niin mahtavia.

 

 

 

 

 

Ja se muraali? Se jäi odottamaan. Polttareissa oli niin  hauskaa, että viikonlopun tankki oli tyhjä - eikä Tampere karkaa.
Kiitos te ihmiset - nyt minulla on takataskussa taas uusi instpiraatio ja erinomainen syy palata Tamperelle, ja uusi seikkailu odottamassa!