Kun kerran suvun hitsari saapui maahan, niin toi sitten setä lisää hitsattavaa: rikkinäiset kottikärryt.

Kuva ei ole kovin hyvä, mutta siis tukijalan/käsikahvan tuo putki oli ruostunut irti kärryn kopasta, ja pitäisi siis hitsata takaisin kiinni.

 

Ongelma tässä oli, että edelleenkään minulla ei ollut kuin muutama epämääräinen puikko mistä en tiennyt mikä mikäkin on, ja toisaalta kärryn metalli on niin ohutta, että se palaa helposti puhki.

Hitsatessa metalli siis sulaa, ja kun metalli on ohutta ja sitä tuikkaa hitsillä, niin metalli vaan sulaa ja katoaa alta pois. Kun jos tuikkaisi tulitikulla muovikelmua.

En ollut koskaan hitsannut puikolla noin ohutta metallia.

Mutta ei auta kun yrittää kun setä kerran pyysi. 
 

ensin piti saada maali ja ruoste pois - edelleenkään ei siis hiomakonetta (tai hiomapaperia), joten vetelin rälläkällä, ja sainkin siitä ihan siistin.

Tuikkasin siihen puikon ja pfuff! Iso reikä.

Jep. Juuri niin kuin olin uumoillutkin!

Sain sitten kyllä hitsattua niin että kappaleet ovat kiinni toisissaan... mutta tuollainen sentin mittanen reikä!

Ei siinä auttanut kun laittaa viestiä sedälle että sori, nöu kän duu ja tämä hitsaritätä ei vaan (vielä) osaa hitsata tarpeeksi hyvin ja mennä nukkumaan.

 

 

Aamulla, viimeisen päivän aamuna kun olimme lähdössä takasin Suomeen, heräsin ajatukseen että prrrrkele! Enhän minä voi jättää taakseni reikäistä kottikärryä. 
Ei yhdellä vanhalla kottikärryllä nyt oikeasti merktystä ole, mutta silti! Kyllä minä nyt yhden reijän käyn umpeen hitsaamassa!

 

Niinpä aamutuimaan ennen muiden heräämistä lompsin takaisin kärryn luo ja kävin hitsailemassa reijän umpeen.
 

Ehkä se ei ole niin kaunis, mutta ainakin kärry toimii, eikä siinä ole reikää. 
Tuohon kun pistää maalin päälle niin sitä ei enää edes huomaa.

Ja aivan varmasti kestää kauemmin kuin alkuperäinen hitsi!

 

 

Ei siis mennyt ihan niin kuin strömssöössä, mutta ottaen huomioon että en koskaan ole tuommoista tehnyt, niin ei pidä olla liian kriittinen. :D