Oi voi, kuka antoi luvan pienen pienelle lapsoselle luvan lentää maailmalle?

Siis kirjaimellisesti lentää, kun poika lähti kolmeksi viikoksi isovanhempien hoteisiin ja kesätöihin Belgiaan.

(töihin remontoimaan isovanhemmille)
 

Ei kelvannut äiti edes laukunkantajaksi, vaan dumppasin vaan ulos autosta ja sinne se lähti... 

 

 

Ja sitten kävin veljen vaimon synttärikakun syömässä, ja nyt onkin jo ilta. Niin ne päivät katoavat toinen toisensa perään.

Mutta huomenna! Huomenna on onneksi taas uusi päivä. Haluaisin huomenna maalata.

En ole maalannut pitkään aikaan, mutta ajattelen maalaamista joka päivä. Olen suunnitellu suuren määrän maalauksia, mutta kun joka päivälle on niin paljon, koulua, töitä, teinien kuljettelua, syntymäpäiviä, juhlaa, arkea, puutarhaa ja elämää...

Liikaa elämää jotta olisi mahdollisuuksia Suureksi taiteilijaksi. Se on kai hyväksyttävä, vaikka se kova paikka onkin.

 

 

Ainahan sitä voisi jättää kakut syömättä...