2/3 lapsista suorittaneet peruskoulun, ja enää nuorimmaisella vielä yläkoulua jäljellä.

Voiton puolella siis ollaan, ja ihan hyviä noista jälkikasvusta on kasvanut.

Kiitos kaikille koulujen henkilökunnalle, kun huolehditte ja tuette lapsia kasvamaan.

Rehtori kun piti puheitaan, mietin kuinkahan päättäjäspuheet eroavat eri maissa?

Kyllähän se on omalla tavallaan aika arvolatautunutta, kuinka jokaista kannustetaan löytämään oma polkunsa, toteuttamaan itseään ja olemaan rohkeita.

Kuinka Kiinassa puhutaan? Entä Ugandassa? Perussa?
 

Omenapuut kukkivat ihan valkoisenaan, uusia perunoita lounaaksi ja raparperipiirakka uunissa.


Eilen yritin tehdä taidetta, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. 

Yritin lähteä kitkemään pihalla, mutta alkoi sataa vettä.

Kohta kummipoika tulee yökylään, niin ei tule mistään muusta mitään kun pitää höpäjätä ja touhuta kaksi vuotiaan kanssa.


Huomenna melontatöitä.

Mistään ei tule mitään, koska on jo kaikki?


 

Peruskoulun suorittaminenkin olisi jossain päin maailmaa vieläkin hienompi saavutus.

Ei anneta sen himmentää meidän arkijuhlaa, tai juhlaista arkea.


Poika valitti, kun joutuu menemään leirille ensi viikolla (koska hän sinne aiemmin halusi, ja ensi viikolla vanhemmat ollaan intensiivisesti töissä/koulussa). Rankkaa kun joutuu menemään viettämään kesää kavereiden kanssa saarelle...