Miehen isällä todettiin kuukausi sitten haimasyöpä.

Wikipedia toteaa karusti että:

"Haimasyövän ennuste on huonompi kuin yhdenkään muun syövän."


Olemme aina olleet läheisiä miehen vanhempien kanssa, ja viiden vuoden ajan asuttiin ihan melkein naapurissa.

Nyt emme asu ihan melkein naapurissa, vaan toisessa maassa, muutaman tuhannen kilometrin ja meren tuolla puolen.

Se on hankalinta, kun läheiset eivät asu lähellä, eikä voi olla konkreettisesti siellä. Istua ja juoda kahvia ja rupatella.
Se on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Onneksi nyt on kännykät, whatsappit ja facetimet... mutta ei se ole sama.


Koronan vuoksi ei päästy pariin vuoteen käymään Belgiassa lainkaan, nyt onneksi Ryanair lentää suht' edullisesti, mutta sitten nyt olisi koulua/töitä.

Niin tai näin, yritetään kyllä mennä Belgiaan mahdollisimman paljon nyt syksyllä.



Se on nautittava niistä päivistä ja yhteisistä hetkistä mitä on ja hyväksyttävä elämän rajallisuus.

Syöpä on siis agressiivinen, mutta leikkaamisen mahdollisuutta ei ole vielä täysin suljettu pois... ja niin kauan kun sitä ei ole suljettu pois, on uskottava mahdollisuuteen.