Koska kesäloma uhkaa loppua kesken, ja 14-vuotias vielä innoissaan suostuu äidin kanssa mukaan Linnanmäelle, niin lähdin ex-temporee päiväksi pojan kanssa Lintsille - ihan vaan kaksistaan.

Välistä oli vaihe, ettei olisi millään moneen vuoteen mieli mennä Lintsille, saatikka mihinkään laitteisiin, mutta oli vähän puoli pakko lasten kanssa... mutta nyt 39-vuotiaana se tuntui taas tosi hauskalta!

Ihan pimeätähän se on, miksi se on hauskaa roikkua pää alaspäin jossain kieppuvassa härpäkkeessä?

Tosin Linnanmäestä löytyi ihan uusi mahtavan mielenkiintoinen puoli, mihin en ole ikinä koskaan kiinnittänyt huomiota: kuinka kaikki on laitteet on tehty, kuinka ne on hitsattu, ja miten hienoja hydrauliikkapumppuja ja kaikkea jännää! :D

Aika yksikertaisia vekottimia. Isoja, mutta aika simppeleitä.

Puoli vuotta metallialan opintoja takana, ja maailmaa havainnoi ihan toisella tapaa. 
Sitä havahtuu, että "hei, mähän hahmotan miten tuokin härpäke toimii!"


Ja sitten tulee luettua aiheesta lisää, ja päätyy katsomaan videoita teräksen tuotannosta, kromi- tai alumiinikaivoksista tai innostun alumiinifolion hitsaamisesta, wolframikärkien terotuskulmista tai muusta nippelinäppelistä.

Ihan hirvittävästi kiinnostavia asioita maailma täysi!

ps.edelleenkin Enterprise kolahtelee todella epäillyttävästi!