Kasvihuone on ollut (taas) huonolla hoidolla, mutta koska kasvihuone on niin hyvällä paikalla, mustaa multaa mitä huollettu kanankakalla ja pohjavesi niin lähellä ettei tarvitse kastellakaan, niin sieltä viidakosta saattaa löytää vaikka mitä jännää... kuten nyt vuoden ensimmäinen (muttei viimeinen!) kesäkurpitsa, ja yrttejä.
Tuoretta ruohosipulia on enenmmän kun pystytään kesässä syömään, ja salviaa, minttua ja basilikaa, pihan nurkalta oreganoa ja lipstikkaa, jotka kasvavat myös ihan itseksensä tyytyväisinä.

Tuli taas tosi hyvä yrttinen kesäkurpitsa-tomaattikastike, tortelliinien kaveriksi!

Yrttilöitä riittää talven varallekin. :)

Minulle sopii hyvin tälläinen vähemmän hoidettu, mutta tarpeeksi suuri piha/kasvihuone... en ota isoa stressiä (vähän kyllä!), mutta nautin suuresti kaikista maan antimista. Permakulttuuria?
Pienimuotoisesti, mutta hyvin lähelle.

Ja nautin myös öttiäisistä, perhosista, liskoista, käärmeistä, kontiaisista, maan matosista ja mitä kaikkea tässä tiluksilla eleleekään - hirveä määrä eri eliöitä mahtuu yhteen hehtaariin. 

Ihan obejektiivisesti tämä pöpelikkö on varmasti parempi paikka asua kuin kaupunki.

Facebook muistutti kuvalla, että ollaan asuttu tässä raihnaisessa metsämökissä nyt kymmenen vuotta!

Kymmenen! 

Iltasella kävin vetämässä taas yhden melontaryhmän Siuntion joella, ja melonnan jälkeen porukan kanssa grillattiin ja rupateltiin, niin että kajakkien roudaamisen jälkeen pääsin kotiin lähemmäs puolta yötä... kivaa oli: upea keli ja kivat asiakkaat!