Kävin tyttären kanssa viikon Belgiassa appivanhemmilla. Miehen isällä kun todettiin kaksi kuukautta sitten haimasyöpä, niin yritettään viettää enemmän aikaa siellä.

Ja kuten jo aiemmin taisin mainita, Wikipedia kertoo että: "Haimasyövän ennuste on huonompi kuin yhdenkään muun syövän."

Hänellä on myös jo aiemmin tauti, minkä vuoksi hänellä on tosi alhainen verihiutaleiden määrä. Verihiutaleet ja valkosolut tehdään luuytimessä, minne kemot iskee myös pahasi, mistä johtuen hän on joutunut käymään lähes joka toinen päivä sairaalassa hakemassa tiputuksella lisää verihiutaleita/valkosoluja. Ja onhan hän väsynyt, ei paljoa muuten jaksa kun olla sohvalla ja rupatella... mutta särkylääkkeet toimi hyvin ja positiivisin mielin - ehkä kemot puree ja syöpä saadaan vielä leikattua.

Appivanhemmat ostivat keväällä naapuritalon, minkä remppa on ihan kesken ja levällään.
Arvaa vaan, onko appiukolla vaikeata maata sohvalla, kun kaikki muut ovat naapurissa remppaamassa?

Appiukko siis muutaman vuoden päälle kuusikymppinen, ei ihan vielä eläkkeellä ja ollut aina tarmoa täynnä tekemässä kaikkea - ja nyt ei voi.

Paitsi välillä on pakko tulla ihmettelemään :D

Pikkasen vähän vielä kesken työmaa.
Mutta onneksi heillä on tosi laaja tukiverkko, setiä, tätejä, serkkuja, naapureita ja tuttavia jotka auttavat.

Nytkin joka päivä oli useampi mies auttamassa (ei yhtään naista!), eli puolet "lomaviikosta" raksasin belgialaisten setien kanssa.

Ja sehän oli oikein mukavaa se. Ja läheisillä joku konkreettinen tapa kuinka voi auttaa.

Ja muutenkin ihmisiä pistäytyi lyhyesti kylässä pitkin päivää joka päivä - vähän liiaksikin asti.

 

Käytiin me tyttären kanssa myös turisteilemassa - Brugge on edelleen tosi hieno kaupunki (pitsimuseo ei!), ja mukava pyöräillä ympäriinsä... käytiin kuuntelemassa musiikkia ja katsoamassa taidetta ja vietettiin aikaa serkkujen kanssa.

Nopsaan se viikko meni.

Kun oltiin juuri saavuttu lentokentälle nokka kohti pohjolaa, mies soitti että nyt on vaari saanut pahan allergisen reaktion verihiutaleista ja joutuu jäämään sairaalaan...