Itsestään kastelevasta viidakkokasvihuoneeta löytyy vielä vaikka mitä jännää... toivottavasti nämä ehtivät kypsymään!
...vaikkei vielä mitään ajatusta mitä niistä tekisi, ei sitä kamalan montaa ämpärillistä viinirypäleitä jaksa syödä, vaikka hyviä ovatkin.

Pavut meni suoraan pataan ja ruuaksi, kuten myös tuo yksittäinen tomaatti. 
Muut kypsät on pistetty poskeen, ja ämpärillinen raakoja odottaa vielä.

Papujen lisäksi laitoin lounaaksi kesäkurpitsan jötkäleestä kesäkurpitsa-parmessani... öö, pihvejä? lettuja?
No tuollaisia voissa pinnalta rapasakoiksi paistettuja herkkuloita. Isoja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa (runsaasti tuoreita yrttilöitä, kun vielä löytyy kasvihuoneesta), salaatti (hyvä vinegrette!), jotain kasvismakkaroita pakkasesta (en muista merkkiä, juhannusvierailta jääneitä, mutta nämä oli jopa ihan hyviä!), ja paahdettua leipää.

Syöminen on elämän suola.

Omenoitakin olisi, tartteisi tehdä jotain...

Ja iltapäivällä mentiin ystäväperheelle halimaan pikkuvauvaa höpöttämään taaperon kanssa, syömään lettuja ja rupattelemaan.
Ystävät on elämä suola.

Teini joutui siivoamaan vielä huoneensa kunnolla, kun meinaa rotvana huomenna muuttaa ammattiopiston asuntolaan.

Siinä se tämäkin päivä sitten humahti.