Lauantaina lennettiin takaisin Suomeen. Sunnuntaina ristiäiset (joiden jälkeen kävin hakemassa tädiltä huussiin pöntön, he kun uusivat mökillä huussin, niin otan vanhan pöntön meidän huussiin, jota en ole tohtinut käyttää kun siellä pöntön pohjalla ainoastaan läpi lahonnut puusaavi)
 

Maanantaina takasin kouluun, missä ei ollut varsinaisesti muuta agendalla joten opettelin hitsaamista.

Ei ottanut sujuakseen sitten niin mitenkään.


Kasvihuoneesta löytyi tämmöinen.


Ja näitä on lyötynyt koko talven varoiksi.
 

Maantaina koulun jälkeen vihdoin sain hitsattua aiemmin tekemäni moottorinkannakkeen kiinni pojan mopoon - nyt  kyllä kestää!

Ja poika sai vihdoin suoritettua mopokortin, että pääsee vihdoin virallisesti pärräämään!
...heti kunhan mopoon saadaan vielä vahdettua toimiva takajarru :D
 

Tiistaina koulupäivä meni mallintaessa asiakastyötä, ja niin meni myös keskiviikko.

3D-mallintaminen on mukavaa näpertelyä ja kiva kokeilla erilaisia juttuja.

Olen kyllä asiakkaan kanssa ihan eri raiteilla kuinka asia kannattaa hoitaa, mutta ei se mitään, tein asiakkaan version ja oman version ja kerroin miksi minusta näin olisi parempi, mutta voipi olla että molempi parempi.
 

Mukavaa puuha niin tai näin.

Koska maanantai, tiistai ja keskiviikko olivat ja menivät säätäessä, ja kotikin pitäisi joskus siivota ja pyykit pyykätä... niin olin ajatellut pitää torstaina kunnon siivouspäivän.

Torstai aamuna sitten äitini soittaa, että hän on siskonsa kanssa olleet yötä metsässä, mutta heillä on niin paljon tavaraa mukana, että eivät kuinkaan jaksa takasin autolle.

Olivat yötä siis tässä suht' lähellä, ja laavulle parkkipaikalta puolen tunnin kävely.

Lähdin siis koiran kanssa aamulenkille tyhjä rinkka selässä auttamaan kaksi eläkeläismummoa pois metsästä.

Ei nyt niin huono vaihtoehto siivoamiselle... ja koirakin tarvitsee lenkkinsä.

Ja saatiin mummot pois metsästä. En kyllä ymmärrä miten kahdella mummolla voikin olla niin paljon tavaraa! :D

Ja perjantai meni koko päivä töissä. Siis melontakeikalla. Hieno ilma ja mukavat asiakkaat niin mikäs siinä...

Lauantaina vihdoin pääisin vähän siivoamaan, ennen kun piti lähteä viemään vanhimmainen lentokentälle kun lähtee vuorostaan Belgiaan, ja samalla hain kun mies ja nuorimmainen tulivat takaisin Suomeen Belgiasta... että vähän tälläistä vuoroviikoin, riippuen kuinka kenenkin aikatauluihin sopii.

 

Vähän ikävä tunne lähettää 17-vuotias "yksin" isovanhemmilleen, kun vaari voi oikeastaan minä päivänä hyvänsä kuolla.

Mutta toisaalta hyvä että menee - ja onhan siellä koko puoli sukua. Isompi puoli sukua vielä.

"Kyllä mä pärjään äiti"-


Ja 17-vuotias on ollut aina tosi läheinen vaarinsa kanssa... hänen ensimmäinen lapsenlapsensa.