lauantai, 6. lokakuu 2018

Kalaa ja jahkailua tuolla puolen

43201738_10156526510506142_7633025370328

 

Jahkailua.

Ryhdistäydy, nyt!

Tein päätöksen uudistautua ja siirtyä uuteen blogiin. Nyt on aika pysyä päätöksessä.

https://sukkasi.blogi.net/

Eli: tavataan tuolla puolen!

perjantai, 28. syyskuu 2018

Sote-, maakuntasotkut vs. arki.

42656917_10156509097346142_3014469401387

Niin aamuelämä jäi keittiön pöydälle kun lapset lensivät bussiin.

Onko pakko jos ei huvita?

Saako vaan tehdä videoita, maalata tauluja ja kahvitella koko päivän, vai onko pakko vaan jaksaa siivota, pyykätä ja kokata?




Jäin kuuntelemaan televisiota illalla liian myöhään, ja nyt sitten väsyttää. Nukuin huonosti, näin levottomia unia.

Johtuikohan tämä siitä, että jäin illalla katsomaan televisiosta puolueiden johtajajien pulnoita sote ja maakuntauudistuksesta? Huonosti puhuivat, kaikki.

Ei aiheuttanut inspiraatiota, vaan lähinnä pään pyörittelyä, että mitä?


Kokoomus haluaa yksityistää.
Huono homma, terveydellä ei pitäisi tehdä kauppaa.

SDP narisee kuin tyytymätön ukko narisee asiaa, mutta puuttuu selkäranka ja energia.

Keskusta nuoleskii Kokoomusta, ja takataskussa ihan muita agendoja.



Mutta maailma uudistuu ja kehittyy: uudistus ihan jees, sikäli että ei joka kunnassa voi olla omaa kirurgia tai urologia.
En minäkään asu ja tee töitä samassa kunnassa.



Olen puolen vuoden sisällä käynyt kolmessa eri saraalassa, Tammisaaren vanhassa sairaalassa, uudessa Espoon Sairaalassa ja toissapäivänä uudessa Lastensairaalassa Helsingissä.

Ja ihan oikeasti, kehitystä on tapahtunut, ja tapahtuu. Sain kunnian keskustella Espoon Sairalaalan johtajan kassa, ja olen kyllä aika vakuuttunut, että Suomesta löytyy paljon osaavampaa ja pätevämpiä ihmisiä ihan sieltä ammattilaisten keskuudesta jotka tietävät ja osaavat ja ymmärtävät kuinka vaikkapa terveydenhuolto on paras järjestää.

Eikö valtion pitäisi olla mahdollistaja?

Pakolla syötetty uudistus vs. alhaalta ylöspäin tullut malli? Myös maakuntien muutosjohtajat kyllä miettivät näitä, ja uudistuksia tulee ja hyvä niin (valtion rahoituksella, onhan tämä valtion projekti). Toivon vaan, että hallitus antaa uudistukselle sen tarvitseman ajan ja vapauden, ilman että joku poliitikko tunkee väliin omaa agendaansa.

Kuten moni jo sanonutkin, uudistus olisi pitänyt ottaa parlamentaariseen valmisteluun, eli että jokainen puolue on prosessissa mukana, eikä vain hallituspuolueet.



Siksi että väsyttää ja haluaisi muutosta nyt ja heti, kannattaa ehkä kuitenkin vaan ottaa ja siivota se pöytä, käydä koiran kanssa lenkillä ja katsoa uudelleen. Kyllä se siitä.

Ja on paljon kivempaa, jos siivoamisessa jokainen hoitaa osansa eikä jätä kaikkea äidille.

 

torstai, 27. syyskuu 2018

Tämä ei liity hevosiin

42699296_10156507064786142_1765116638216

Mutta nappasin tyttärestä kivan kuvan kun käytiin eilen heppaamassa.
Heppaaminen tekee hyvää, mielelle, sielulle ja ruumiille. Mutta se olisi eri blogin aihe.

Heppaaminen ei kerro elämästä. Heppaaminen voisi olla elämä, jos elämä olisi mennyt toisin.


Mutta elämä meni näin.

"Meni"? Valtaosa elämää ei mennyt, vaan on tulossa. Koko ajan vyöryy päälle, vauhdilla kun tuo voimalla puhaltava syystuuli.

Ja silti vallitsee pysähtyneisyyden tunne. Ei sellainen rauhallinen pysähtyneisyys kuten nuotiota tuijotellessa, vaan levottomuus.




Miksi sitä pitää olla niin levoton?


Liittyykö se vuodenaikaan? Syksyllä eläimet ovat levottomia.

 

maanantai, 24. syyskuu 2018

Suomessa asuminen kuolemisen voittaa

Minä en ole Amy Winehouse.

Onneksi, sillä muutenhan en olisi enää elossa.

Mutta olen syntynyt samana vuonna kuin Winehouse.

Kun Winehouse loi laulajanuraansa, joi ja huumeihteli, niin minä kiertelin maailmaa ja tein lapsia.
Muutin ulkomaille samana vuonna kun Amy teki ensimmistä levyään, ja muutin takaisin Suomeen samana vuonna kun hän kuoli.

Seikkailimme samaan aikaan. Hän päätyi hautaan, minä Suomeen.

Tyttö parka.

42516490_10156501031071142_2918867934799
 

lauantai, 22. syyskuu 2018

Syksyn viimeisimpiä aarteita

Tässä on oltava joku vika.

Vaikka olen ollut blogaamatta, kävijöitä on silti.


Yritetään sitten taas.

 

Syksy on ollut kiireinen. Syksyt ovat kiireisiä.


Ja mihin kesä menikään?


Tänä kesänä ollaan poikkeuksellisen vähän istuttu omalla nuotiolla. Aivan liian vähän, koska nuotion ääressä istuskelu ja grillailu on edelleen yksi parhaista asioista.

42258349_10156496548226142_5345689585647

Ei edes ahdista ympärillä rehottava piha, tai kasvihuone, joka edelleen odottaa että joku maalaisi sen valmiiksi:

42252251_10156496548941142_4295270778389

Satoa se kyllä antaa, tomaattia, kurkkua ja kaalia niin paljon kun on pariin kuukauteen viitsinyt mussutttaa, siitä huolimatta että kasvihuoneen pitäjä on hoitanut viidakkoa laiskasti.

Hauska puoil viidakossa on, että sieltä löytyy kaikenlaisia yllätyksiä... kuten näitä kurkkuja. Ne vaan ilmestyvät kasvihuoneeseen, edelleenkin näin syskuun loppupuolella.

42304793_10156496551596142_1878674366636


Olen aina luullut, että kurkut kaipaavat riittävästi kastelua kasvaakseen kunnolla. Tämä ei pidä paikkansa, kurkut ovat kasvaneet todella hyvin vaikken ole kastellut niitä kun ehkä kerran viikossa.


Siis, nuotiolla istuskellessa iski jälleen ispiraatio, jos myöhennän pihan nyt syksyllä kuntoon niin ensi vuonna sitten hukutaan ruokaan. Ou jea!



 

Lisätään nyt vielä yksi kasvihuoneen sisäpuoleltakin: kaaos, viidakko.

42288308_10156496570961142_5606518774824





Mutta tuolta jostain liaanien kätköistä löytyy edelleen aarteita:

42288305_10156496572736142_7912655559801