sunnuntai, 2. lokakuu 2022

Jos koira saisi päättää: kolmas kerta toden sanoo

309589675_1937540859782889_7455742411923

Hitaan aamukahvittelun jälkeen oli pakko lähteä viemään koira lenkille.

En ollut ajatellut vetäistä kun perus lenkin... mutta koska koiralla oli selkeä ajatus lähteä juuri tähän suuntaan, niin ehkä tänään koiralla olisi intoa lähteä itsenäisesti päättämään lenkin suunnasta?

309898817_598590182056917_41272167147122

Ja päästiinkin reippaasti kilometrin päähän, ja koira valitsi suunnan muutamassakin risteyksessä!

310068630_475900574469700_12451639414053

Haukuttiin naapurin koiraa antaumuksella... vaikkei koiraa näkynyt tai kuulunut missään :D

 

Ja yllättäen koira halusi lähteä junaradan tuolle puolelle, minne ei niin usein mennä...

Tässä vaiheessa piti soittaa miehelle, että älä huolestu, meidän lenkki saattaa kestää vähän kauemmin, ja kännykkä ei ollut ollut yöllä laturissa ja akkua vain vähän jäljellä...

 

 

Junaradan tuolla puolen koira lähti viemään epätavalliseen suuntaan, polulle josta ollaan kyllä muutamia kertoja kierretty, ja päädyttiin koiran valinnasta 1,5h lenkille, mitä ollaan kerran-pari vuodessa kierretty.

309790949_643113127426083_90210638434746

Ei siis varsinaisesti uusia polkuja, vaan vanha tuttu lenkki - mutta koira selvästi tajusi jutun, ja vaudin puolesta välillä hölkättiin pari kilometriä, ja välillä istuttiin ja rapsuteltiin paikallaan viisi minuuttia (kiireisen tien varrella, vähän hassu paikka pitää taukoa), ja sitten taas löntsytettiin hissukseen.

Vauhdin puolesta tavallista moninaisempi, ja kaiken kaikkiaan justiinsa mukava puolentoista tunnin lenkki.

 

Ensi kerralla täytyy kyllä mielummin varautua, että kännykkä on ladattu ja juomapullo ja jotain evästä mukana, jos koira keksii vaikka lähteä Espanjaan.

lauantai, 1. lokakuu 2022

"Jos koira saisi päättää lenkin pituuden"

309539422_410920181119022_58475984728472

Niin koira seisoo paikoillaan 15 minuuttia ja pyörittää päätään kuin kysyäkseen "minne nyt?"

Kunnes lopulta kyllästyin ja mentiin metsään - ja kummatkin oli taas onnellisia.

309373727_685006739283488_27799391618801

Metsästä löytyi älyttömän upea keltaliekoesiintymä!

Keltalieko on tällä hetkellä lempikasvini.

Ettäs tiedätte.


309674104_536628945130409_65915431278550

Löydettiin myös palosirkan rippeet läheiseltä hiekkakuopalta. Tähän mennessä näitä sirkkoja on näkynyt vain tien varressa, mutta olen odottanut josko leviäisivät hiekkakuopalle, kun siellä on juuri palosirkoille sopivaa maastoa.

Toivottavasti ensi kesänä näitä näkyisi enemmänkin, ja elävinä!

 

310012599_1080797259470442_2096229780545

Seuraavanä päivänä kokeilin uudelleen, että koira saisi päättää lenkin pituuden (ja suunnan).
Tällä kertaa päästiin 500m tuttuun suuntaan, seisoskeltiin viisi minuuttia ja käveltiin takaisin kotiin.

Selvä homma, oli kyllä kaunis ilta, ja olisi voinut mennä pidemmällekin... luulen ettei koira vieläkään ihan vaan tajunnut ideaa.

perjantai, 30. syyskuu 2022

Väsynyttä arkea

309529549_467991408680467_91395863109628

Väsytti.

Pitkä viikonlopun saaristossa, maanantaina koulua ja illalla maalauskurssi - tiistaina koulusta suoraan töihin, ja keskiviikkona koulun jälkeen tanssimaan.

Ja siinä välissä koiran lenkkeilyt, ruuanlaitot ja pyykkäykset ja muut arkisäädöt. Pesin lattiat.

 

Joskus sitä vaan väsyttää. Onneksi oli vapaapäivä. Katsoin salaa Big Brotheria.

torstai, 29. syyskuu 2022

"I admire you so much!" öö?

308981025_5561179980594217_8541398793090
Hitsaustestailua, liian kuumalla hitsattu alumiini halkesi hienosti!

Koululla kävi ryhmä kansainvälistä väkeä tutustumassa suomalaiseen ammattikouluun, ja satuin juuri olemaan hitsaamossa kypärä päässä kun pistäytyivät siihen nurkkaan koulua, ja eräs vieraista (keski-ikäinen täti-ihminen) kyseli että olenko ainut nainen täällä? 

Kerroin näin olevan, ja ettei työharjottelupaikallakaan ole naisia näykynyt, ja rupateltiin hetki.

Sitten hän äityi ylistänään että "I admire you so much!", "I admire you so much!"

Öö... okei? Tänks?

 

309365756_1438707633293144_3224808332874
Kolme peräkkäin hitsattua palkoa, ylimmässä levy oli kylmä, ja jokainen palko hitsattu peräjälkeen samoilla asetuksilla, mutta koska levy kuumenee niin hitsi laajenee ja sulaa. Eli miksi pitkän alumiininpätkän hitsaaminen yhteen hengenvetoon on haatavaa.
 

 

Tämä nyt oli tädin ensireaktio "naishitsariuteen", ja mukava ilahduttaa ihmisiä... mutta onhan se nyt vähän omituista.

Hitsarius nyt ei ehkä ole sitä maailman suurinta sankariutta, vaikka mukavaa ja yleishyödyllistä onkin.

Ketä sinä ihailet?
Ketä sitten olisi syytä ihailla, jos ei hitsaria?

Onko sairaanhoitajan ammatti jalompi, tai kirurgi? Poliitikko? Luonnonsuojelija?

309438014_1573869093070548_3402956928772

Ten kaverin hyllyyn kannattimen, mutta siitä tuli Ö-laatuinen - hieman huono kuva, mutta jos katsot tarkasti, siinä näkyy Ö-leima.
Pulikka on kyllä millilleen oikean kokoinen ja mallinen, eli ajaa asinsa... mutta ei se nyt ehkä iiiiihan tuon alkuperäisen näköinen ole.
Joskaan ei ehkä tarvitsekaan?

309228353_404751465151338_35623959236352
Tuollainen pieni pulikka on vaan pirun hankala tehdä, kun pienikin heitto johonkin suuntaan näkyy heti.
Eikä koulusta löydy oikeaa materiaalia ja oikeita välineitä juuri samanlaiseen kappaleeseen - esimerkiksi tarpeeksi kapeaa levyn suiroa ei pysty koululla leikkaamaan 2mm levystä.

308964799_1163372237863566_8191556561622

En säilyttänyt kaikkia epäonnistuneita palikoita, yksi suli muodottomaksi liian hitsausvirran vuoksi, ja hetki meni kehitellessä kuinka saan justiinsa oikean kokoisen mutkan... 

 

 

 

Maailma on paljon monimutkaisempi paikka kun ensinäkemältä luulisi.

 

 

 

Illalla alkoi kansalaisopiston lavatanssikurssi, minne oltiin miehen kanssa ilmottauduttu. Hauskaa oli, humppajumppa!

Hyvä vetäjä ja iloinen meininki, vaikka ollaankin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ensi kesänä sitten lavoille!

keskiviikko, 28. syyskuu 2022

Mihin hitsari tarvitsee äidinkieltä?

Kysyi aikuis-hitsariopiskelija-toveri, jota hienoisesti ärsytti että opintoihin kuuluu myös yleisiä aineita (jotka minä saan aikalailla hyväksiluettua, kun on aiempia opintoja sen verran)

309391382_1276488676484739_9042477135988
Kampela Jurmosta (Günter Grassin Kampela on yksi merkkiteoksista minulle, mutta en suosittele sen lukemista)

 

Ensiajatuksena aivoista tuli, vaikken ääneen sanonutkaan: "Höh! Tottakai hitsarikin tarvitsee kieltä!"

...mutta. Tarvitseeko?


Jos on dysfasia, niin mikään ei estä sinua olemasta erinomainen hitsari.

309114356_1075360913182419_6200338385710
(Työn alla kaverille varaosaksi String-hyllyyn kannatin, haastava pikkurimpula)


 

Sitä katsoo maailmaa omin silmin, koska kieli ja jutteleminen ja rupatteleminen on minulle tärkeätä, niin sen on oltava tärkeätä kaikille.

Mutta näin asia ei ole, ja pitäisi enemmän kuunnella ihmisiä jotka eivät ole äänessä.