maanantai, 18. kesäkuu 2018

Sohvasurffailua naapuripöydissä


Siitä ilosta että jo toinen laspeton viikko alkoi, kun olimme miehen kanssa tipauttaneet lapset leirille, käytiin paikallisessa hipsteriravintolasa juomassa yhdet oluet (huu!) ja jaoimme hampurilaisen (hyvä paikan päällä itse tehty). Villi vapaus.

 

Kuuntelin sitten syrjäkorvalla naapuripöydän ameriikan kielielistä keskustelua, johon melkein jouduin puuttumaan, mutta en sitten puuttunut.

Tilanne oli se, että pariskunta oli tarjonnut ulkomaan matkaajalle petipaikkaa kotonaan, mutta koska heillä on myös sellainen koira ja kaksi kissaa ja pienen pieni asunto, eikä ollut tarjota nukkumapaikkaa kun sohvalta, niin he tarjosivat matkalaiselle, jos hän nukkuisikin heidän isoäitinsä luona - missä on paljon tilaa, ihana rauha ja sauna ja kaikkea.


Matjaaka oli tästä lähes närkästynyt "You are the weirdest hosts ever! First you invite me to stay with us, and then you kick me out!"

((suom. "Olette omituisin majapaikka ikinä! Ensin tarjoatte majapaikkaa, ja sitten kuitenkin potkitte minut ulos!"))


Suomalainen isäntä tajunnut lainkaan, kuinka matkaaja voi närkästyä siitä, että hän on kaikella vaivalla yrittänyt järjestää matkaajalle mahdollisimman miellyttävän yösijan.


Eihän matkaaja ollut nukkumisesta kiinnostunut, vaan näkemään ja kokemaan erilaisia paikkoja, asuntoja, puhumaan, juttelemaan, syömään ja kokemaan... ihan sama se on missä sohvalla sitä nukkuu.

Ei kukaan lähde reissuun nukkumista varten.


35474061_10156276092186142_2085341286612


Tästä syystä kuitenkin ajattelin uudelleen aktivoida couchsurfing tilini. Couchsurfing on siis ihan majapaikan tarjoamiseen tehty sivusto.

Tämä couchsurfing on ihan hauska keksintö, että voi helposti tarjota täysin tuntemattomillekin majapaikkaa.
Ei aina itse tarvitse matkustaa, jos maailma tulee luoksesi.


Suljin tilin, kun meillä yleensä on aina rampannut sen verran paljon kaikenmoista kulkijaa muutenkin, mutta tänä kesänä ei ole juuri vieraita tiedossa... ja se on hirmu virkistävää, tavata ja keskustella erilaisten ihmisten kanssa.



Meillä on tätä kautta ollut vain kerran yksi vieras, hollantilainen tytönhupakko, joka vietti koko viikon meillä, kun minulla oli vielä 20 mehiläispesää niin hoidettiin pesät syksyllä kuntoon ja lingottiin ämpäritolkulla hunajaa ja meillä oli oikein hauskaa.

Uskoakseni tämä oli hupakolle ikimuistoinen loma, vaikka tehtiinkin hikihatussa töitä: suomalaisessa pöpelikössä hunajamehiläisiä hoidellessa, välistä käytiin poimimassa mustikoita ja ahmittiin mustikkapiirakkaa ja silakoita.


 

maanantai, 18. kesäkuu 2018

Tyhjennys jatkuu, lapset leirille eli kissan päivät


Aika paljon säätöä, tyhjentää koko keittiö ja olohuone. Sohvan takaa löytyi ainakin sata kiloa pölyä, karkkipapereita, sukkia, koiran luita, legoja ja kaikkea muuta, pääsääntöisesti ällöä.

Mutta hyvä että tulee kunnolla siivottua ja samalla heitettyä turhaa tavaraa pois. Vein täyden kukkurallisen IKEA-kassillisen lastenkirjoja tienposkeen ja kepin nokkaan kyltin "0€, eli VIE POIS, kiitos"


koa.jpg


35479968_10156275893811142_7833362062561

Nyt on tyhjää ja kaikuvaista, lattia odottaa että saan näpyteltyä päivän työt, niin pääsen hiomaan ja sitten maalaamaan ensimmäisen kerroksen.

Makuuhuone, eli toimistoni on täynnä tavaraa, joten viimeinen sohvanpätkä toimii nyt toimistona.

Lapset vietiin eilen telttaleirille, joten nyt jos koskaan on hyvä aika maalailla, ja samalla on helppo pestä ikkunat, ja vähän muutakin.



Leirit.

Leirit on hyvä juttu. Lapset olivat taas aivan täpiöissään, kuten ovat joka kesä. Tai oikeastaan meidän muksut käy ympäri vuotta aina välillä leireillä. Ja itse olen ollut samoilla leireillä lapsena, ja sittemmin aikuisena ohjaajana.

Nytkin oli ilo mm. nähdä kuinka yksi poika, joka oli nyt neljättä kesää samalla kesäleirillä oli into pinkeänä ja onnellisena päästessään taas leirille - hänelläkin kun muutoin elämässä ei ole kovin helppoa, ei koulussa eikä harrastuksissa tai edes kavereiden kanssa, hänellä kun on mm. vähän hankalampi adhd.... mutta leirillä on helppo olla oma itsensä, ei tarvitse suoriutua, ja jokaiselle on tilaa olla oma itsensä. Ja kun pelkästään jo ilmapiiri on suvaitseva ja hyväksyvä ja kaikki on rentoina, on myös itse helppo vaan olla.


Ja sama pätee kasaan niitä teinejä, jotka myös luuhaavat leirillä- samalla 'pikkulasten' kesäleirillä, jossa itse ovat olleet lapsina, ja vuodesta toiseen tulevat edelleen mukaan pyörittämään leiriä - ja samat aikuiset myös, ja ihan vapaaehtoisesti.

Se vaam on yksi paikka mikä on ja pysyy, minne on helppo tulla ja kuulua porukakaan.

Suosittelen kaikille, siitäkin huolimatta, että olen tosi onnellinen, että EN ole lupautunut leirille tänä vuonna.

On ihana olla kotona, ja rauhassa sekä tehdä töitä, että remontoida ja vaikka vaan olla.


35487916_10156275891436142_5852584842851

(vain kissa voi nukua tuommosessa asennossa)

perjantai, 15. kesäkuu 2018

Sisäseinän maalausopissa

35347239_10156268441596142_3400392644092

Olen minä elämässäni aika monta seinää jo ehtinyt maalata, mutta silti helpointa on kun kävelee rautakauppaan ja sanoo ettei tiedä asiasta yhtään mitään ja antaa ammattilaisen hoitaa asia.

En kyllä olisi tiennytkään mikä maali olisi tähän parasta, tuommoinen puuseinä mistä ei ole mitään tietoa millä maalilla se on aiemmin maalattu. Mutta hyvin myyjä möi, ja lisäksi tämä ammattitaitoinen myyjä oli mielissään, kun sai auttaa onnetonta blondia, osasi hyvin neuvoa mikä maali ja myös miksi, kuinka paljon sitä tarvitaan ja kuinka maalataan.

Jaan siis hänen viisautensa eli

Kuinka kannattaa maalata keittiön seinät a'la rautakaupan kauppias:

1. suojaa mitä pitää suojata, kuten lattia, ja maalarinteipillä listat ym. reunat
2. vedä pensselillä reunat ja muut kohdat minne ei telalla pääse
3. valitse hyvä napakkakakarvainen tela ja levitä maali tasasesti, aloittaen oikeasta ylänurkasta
(vasenkätisenä vasemmasta ylänurkasta)
4. älä pihistele maalissa, vaan levitä sitä ihan reilu kerros, kuitenkin niin että se EI valu


Ihan hyvin osasi kauppias kiteyttää ja kiltisti tottelin ja otin ja maalasin, kun huone oli jo aiemmin tyhjennetty, ei parin seinän maalaamisessa kahvi ehtinyt jäähtyä. Miksi ihmeessä en ole maalannut näitä jo aiemmin?

35293583_10156268445011142_1512504348540

Tänään sitten toinen maalikerros, ja ensi viikolla lattia. Ensi viikolla, koska silloin lapset ovat taas poissa: telttaleirillä.


Lapset kotiutuivat lennolta hyvin, vaikkakin väsyneenä kun oli ollut pitkä reissupäivä ja kello lähenteli jo puolta yötä kun vihdoin pääsivät petiin.


Mukaan tarttui myös uusi, isompi kenkäteline.

35345531_10156268443701142_2624956528095

torstai, 14. kesäkuu 2018

Keittiöremonttin ketjureaktio, ja lapset jumittaa Belgiassa

Ostettiin mökki kuusi vuotta sitten.

Silloin täällä oli juuri vastaremontoitu alakerta sekä pesutilat, mutta hirvittävän tehokkaasti ollaan kuudessa vuodessa saatu keittiö siihen kuntoon, että on todellakin korkea aika vähän pintaremontoida sitä.

Keittiö on heti eteisen vieressä, ja olohuoneeseen kulku on aina keittiön läpi, eli lattialla on kova kulutus.

Koko alakerrassa (keittiö, olohuone, yksi makuuhuone) on lankuista puulattia, mikä on kaiken kukkuraksi valkoinen.

Tai oli joskus silloin valkoinen. Todella huono värivalinta yhdistettynä kolmeen lapseen, koiraan, muutamaan kissaan ja kahteen aikuiseen, jotka hyppivät myös alati pihalla.

35268951_10156266166491142_9034913003664

En edes pidä valkoisesta. Jos se olisi minun vallassa, talossa ei olisi lainkaan valkoista pintaa, mutta koska keittiö oli sellainen kun se oli, uusi ja siisti, kun talo ostettiin, niin ei ole viitsinyt asialle mitään tehdä, muuta kuin odottaa oikeaa aikaa.

Nyt on se oikea aika.


Olen sitten parin päivän ajan tyhjennellyt keittiötä, ja mitä tyhjemmäksi keittiö on tullut, sitä kamalammaksi se on muuttunut - myös seinät huutavat valkoisuuttaan, eikä edes se kliininen valkoisuus, vaan seinät huutavat likaisuuttaan ja huonoa maalipintaa.

En käsitä kuinka huonosti seinät voikaan maalata?

35299851_10156266161881142_7520005663871

Parhaiten huonon maalipinnan näkee tuosta ikkunan vierestä.


Pesin jo seinät kertaalleen, mutta uskomatonta miten paljon kunnolla pinttynyttä likaa niihin voi kuuden vuoden sisällä kertyä. Miksi kukaan koskaan edes koskisi kettiön seinään?


Joka tapauksusessa, samalla vaivalla kun laitan lattian kuntoon, niin maalaan myös seinät. Tai siis nuo kaksi lautaseinää, loput kaksi seinää on astiakaapisto, hella, lavuaari ym., eli maalattavaa ei tule edes paljoa.

...tämä projekti tosin on johtanut myös siihen, että kaikki tavarat pitää saada siirrettyä pois johonkin, ja jossain on vähän huonosti tilaa (pikkumökki jossa asuu monta epäjärjestelmällistä ihmistä).
Vietiin jo yksi peräkärryllinen rojua kaatopaikalle, ja vihdoin myös siivosin vinttivaraston! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri helpotus, että vihdoin sain kaikki luistimet, monot ja talvikengät vietyä varastoon!

(ovat odottaneet yläkerran käytävällä puolipiilossa, että joku viitsisi siivota varaston niin, että sinne mahtuu sisään)



Onneksi lasten lento Belgiasta kotiin peruuntui.

Lapset saivat kyllä uudet lennot täksi päiväksi, mutta saapuvat vasta vähän myöhemmin, eli ehkä ehdin vielä tänään maalaamaan seinät, ja ensi viikolla sitten lattioiden vuoro.



...ja kun kerran on vauhtiin päästy, niin iskenyt silmään sen sata tuhatta muutakin asiaa mitä haluaisi mökissä laittaa kuntoon... maaninen vaihe alullaan?

Pitäisikö myös vihdoin maalata se taulu?



35129642_10156266162646142_5632961831904

Kaikki huonekasvit pääsivät kesälomailemaan kasvihuoneeseen. Nyt kasvihuone on tupaten täynnä, eikä tarvitse kuin odottaa, ja välillä vähän kastella.

Ja kohta sieltä saa muutakin kun salaattia ja yrttejä:

35078445_10156260089536142_3921572588861

...ja näitä patukoita on tulossa niin paljon, että saa kyllä syömällä syödä jotta ehtii kaikki nakertamaan.

Onneksi lapet tulevat tänään kotiin. :)

tiistai, 12. kesäkuu 2018

Lähiseutumatkailua Uudellamaalla (Porvoo, kirnut, luola)

Lapset lähtivät reilu viikoksi isovanhemmille, eli piti ottaa ilo irti vapaudesta ja lähdettiin miehen kanssa kaksisteen pitkäksi viikonlopuksi Porvooseen.

Mies ei ollut koskaan vielä käynyt Porvoossa, ja minäkin vain joskus teininä, ja muutenkin itäpuoli Uusimaata vieraampaa aluetta kun Länsi... joten sinne suunta.

 

Lähdettiin reissuun torstai-iltana, ja ajeltiin asuntovaunun kanssa Porvoon huudeille ja matkalla tutkailin meille yöpymispaikan, ja päädyimme Emäsalon Varlaxuddeniin.

Itä vs. Länsi. Varlaxudden oli vähän niin kuin Porkkalanniemi, mutta pienempi, ja roskaisempi.

Ihan kiva paikka, upeaa saaristoa, rantakalliota ja grillipaikka, ja taivaalla oli upea valo, mikä ei kyllä linssin läpi toistu yhtään niin hienona.

35053900_10156261959056142_2511213776779

Mutta kelpo puskaparkki yhdeksi yöksi.

34907738_10156255477466142_8477678238670

Perjantai päivä oli sitten varattu Porvoon tutkimusmatkalle, ja käytettiin koko päivä kävelemällä ympäri tuota viehättävää pikkukaupunkia. Kyllä se vaan on ihana paikka, älyttömän komea kirkko (eteenkin katto), ahtaasti rakennetut puutalot, joenranta, ja Linnamäki.

35123878_10156261958601142_4847788561191

Erityismaininnan ansaitsee ainoa museo jossa tällä kertaa kävimme: Näsin kartanon galleria, missä oli esillä tuoretta suomalaista taidetta. Todella vaikuttavaa suomalaista taidetta, ei kovin suuri näyttely, mutta ihanan monipuolinen, ja upeita teoksia!

Sisäänpääsy vain 3€.

(illalla kävimme syömässä ravintolassa, mutta se ei ollut maininnan arvoinen- wannabe hieno, mutta kuivaa kanaa)



Toisen yön olimme Porvoossa leirintäalueella, jotta voi välillä käydä suihkussa... mutta ei kyllä ole minun juttuni nuo leirintäalueet... oikeasti paljon mukavampi viettää yö omassa rauhassa puskassa.
Vaikka se suihku on ihan kiva juttu, kun on ihan koko päivän kävellyt, kävellyt, ja kävellyt.



Lauantaina aamusta tutkailimme siis mitä muuta Porvoon lähialueilta löytyy: ja Porvoon lähialueilta löytyy  hämmentävän vähän. Oikeasti, Länsi-Uudellamaalla on vaikka ja kuinka paljon pieniä kauniita luontokohteita, mutta Porvoon alueelta ei tuntunut löytyvän: Sipoonkorpeen ei ollut intoa lähteä. (se on jo nähty)


Mutta... löytyipä sentään jotain, hiidenkirnuja!

Mies ei ollut koskaan nähnyt hiidenkirnua! (olin vähän järkyttynyt kun kuulin tämän, vaikka mies onkin belgialainen, ollaan sentään asuttu Suomessa jo sen seitsemän vuotta, enkä ole koskaan tullut näyttäneeksi miehelle yhtään ainutta hiidenkirnua?!)

Mutta Askolan hiidenkirnut! aivan mahtavan hienot kirnut! Ja niitä oli monen monta, pienempää, ja vähän isompaa kirnua.

35242210_10156261954451142_2407367665199

Kirnut olivat lähellä toisiaan, eikä parkkipaikalta kovin pitkää kävelymatkaa - eli kohde sopisi erinomaisesti myös pienempien lasten kanssa - kunhan katsoo etteivät lapset mene ja putoa kuoppaan!

Pitihän se kuoppaa kiivetä, ja pääsin muidenkin turistien kuviin... oli kyllä erittäin ruostuneet ja huonokuntoiset tikaat. :)


Oli kyllä todella vaikuttava paikka, ja tänne täytyy tulla vielä uudelleen lasten kanssa. Ehdottomasti suosittelen!



Kirnut oli suht' nopeasti nähty, ja matka jatkui. Ongelmia teetti se, ettei keksitty mitään muuta käymisen arvoista paikkaa tuolta alueelta. Ei meillä mikään kiire olisi ollut valua Länteen päin, mutta seuraavaksi lähin paikka mihin oikeasti olen halunnut tustua löytyi Lohjanjärven pohjoisreunalta, Karkalin luonnonsuojelualue, ja sen läheltä löytyvä suomen suurin kalkkikiviluola: Torholan luola.

Ajeltiin siis hitaasti Lohjan suunnalle, pysähtyen ihmettelemään joitan sotamuistomerkkejä (myönnän, fanitan näitä pieniä huomaamattomia muistomerkkejä...), evästauko kauniin joen rannalle, ja ehdittiin Karkaliin niin että kierrettiin luonnonpuiston 6-7km polkureitti alkuillasta. - Hienoa lehtometsää ja komeaa järvimaisemaa.


Yötä oltiin Karkalin parkkipaikalla, mikä ei ollut mitenkään erityisen hienolla paikalla, perus parkkipaikka keskellä metsää, mutta saatiin olla ihan rauhassa (jos hyttysiä ei lasketa), kokkailtiin hyvää ruokaa ja pelattiin Bezzerwisseriä.

Mies nyt ei ole mikään lautapeli-ihminen, mutta Bezzerwisser on aika onnistunut tietovisailupeli.

Unohtakaa Trivia Pursuit, joka on oikeasti aika tylsä peli. Trivial Pursuitin tylsyyden tajuaa, kun kokeilee jännittävämpää Bezzerwisseriä, mikä on paljon taktisempi ja jännittävämpi. Ihan oikeasti.

35287256_10156261994161142_8829503177666


Aika harvoin sitä tulee pelattua, mutta suosittelen. Toimii erityisen hyvin jos pelaajia on enemmän kuin kaksi, mutta toimii myös kahdestaan.


Aamusta sitten lähdettiin tarkastamaan Torholan luola. Tämä on ollut suunnitteilla jo useamman vuoden, mutta juuri sen verran pitkän ajomatkan päässä ettei ole koskaan tullut lähdettyä...  mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.

Tälläinen pöpeliköstä löytyvä luola, ihan oikea luola! sisällä oli niin pimeää, ettei sieltä saanut kuvia, mutta onneksi kännyköissä on nykyään myös taskulamppu-ominaisuus. Ilman lisävaloa kun ei, yllätys yllätys, luolassa näe yhtään mitään. Onhan Ranskan isot tippukiviluolat ihan oma lukunsa, mutta ne on sellaisia turistikohteita. Tässä oli ihan oma tunnelmansa ja autenttinen fiilis... jotenkin mahtava.

35162261_10156261955476142_8177343841519

Sitten kotiuduimme hyvissä ajoin iltapäivällä, niin että ehti jonkin verran tehdä vielä pihatöitä, nautiskella illalla pitsat ja katsoa elokuva.

Oivallinen ja rentouttava viikonloppu!