Kiitos Eija. Tulipa huomattua kuinka negatiivis-sävytteinen blogi on ollut viime päivät... onhan sille syynsäkin, kun on ollut huoli läheisistä rakkaista ihmisistä.

Mutta oikeastaan päivät ovat olleet lähinnä positiivia, alkkisnarkkarinkin ja miehen vanhempien kanssa oli hirmu mukavaa istua tuvan portailla ja jutustella niitä näitä, katsella kun etupihan omenapuu on oksat notkollaan omenoita ja syöty perin hyvää ja rakkaudella laitettua ruokaa joka päivä...

Erityisesti huomaa olevansa kiitollinen, kun käy näitä ulkomaanvieraita, kuinka luksusta meidän on, että on varaa omaan metsämökkiin, omenapuuhun ja perunamaahan... voi pitää kanoja ja possuja ja rakennella naurettavaa yhdeksänmetristä kasvihuonetta, ihan vaan omaksi iloksi.



Ja ihan vaan, vaikka olemmekin aikasta pienituloinen perhe, mies on sosiaalialalla ja minä teen vain puolipäiväsesti palkkatöitä. Ei voi valittaa, elämme kuin herran kukkarossa ja paratiisissa.



Vaikka viime yönä masensikin, niin etten nukutuksi saanut ennen kuin kukonlaulun aikaan päästin vinkuvan koiranpennun meidän makuuhuoneeseen siihen lattialle minun viereen tuhisemaan... kuka voi olla masentunut tai ahdistunut, jos vieressä tuhisee maailman pehmoisin ja söpöin ja hassuin ja elämäniloisin pentu?

Siis kello neljän kieppeissä, alkaa meidän, edelleen hengissä oleva kukkolauma rääkymään.


Eläimistä. Tänään lähdettiin ylläriretkelle Korkeasaareen, hirmu kuuma päivä ja herra 8-v ei sitten ottanut kenkiä mukaan.. huomasin tämän vasta Korkeasaaren parkkipaikalla. Noo, mikäs siinä... maalaisjunteilla nyt menee aina yksi retki kengittäkin... vaikka kuuma oli, varmaan kesän kuumimpia päiviä, niin että suurin osa elikoista koisaili, mutta hauskaa oli silti.
Retken ehdoton ykkönen oli suuren suuri herra Tiikeri, joka päiväuniensa välissä nousi ylös ja oikein esittelemällä tuli esittelemään itseään aidan viereen, käyskenteli edes takaisin komeasti urahteli ja karjuikin, että selkäpiitä karmi!
Siinä melkein tuli liraus housuun, vaikka herra olikin turvallisesti jykevien aitojen tuolla puolen...
Että se oli meidän retken kohokohta, kengättömän pikkujäbän mielestä retken kohokohta ei kyllä ollut tuo komea karjunta, vaan ne herra tiikerin mielettömän mahtavan suuret karvaiset pallit!