Sikala valmis, ja kaukainen sukulainen toi peräkärryn täydeltä heinää pahnaksi. Tai toi sen verran paljon, että rakensin paaleista yhden seinän, nyt on lämmin paikka possuille... kunhan tulevat. Ennen tätä vuotta en muista koskaan oikeastaan ajatellut ottavani possuja, lampaita ja vuohia kyllä, ja kanoja nyt on jo, mutta possuja.

Mutta mitä enemmän possu-asiaa katsoo, sitä hauskammaksi ajatus muuttuu, odotamme innolla, suku ja tuttavat odottavat innolla.

Possut tänne ja heti!




Vaikka mitä enemmän sikojen pidosta luen, sitä enemmän epäilen että onko sikala riittävän lämmin, osataanko antaa niille oikeaa ruokaa... ja mitä jos... mutta toisaalta, mitä enemmän sikojen pidosta luen, sitä vakuuttuneempi olen etten halua enää ikinä ostaa teollisesti tuotettua sikaa vaan kyllä possuilla tulee olemaan kovin lokoisat oltavat tuolla pihalla möyrimässä... jotain hyötyä siitäkin että pelto on liian märkä, riittää mutaa missä kieriä. Ja riittää peltoa mitä kääntää, vielä kun repisivät kannot maasta niin ratkeasisi sekin ongelma.


Sikalan rakentamisen jälkeen poltettiin risuja tuolta uudelta 'sikojen pellolta', mistä puut kaadettiin viime talvena. Risua vaan riittää ja riittää... mutta hiljaa hyvä tulee. Kyllä se siitä, siolla kyllä tulee olemaan neulasia kärsät täynnä.



Kasvihuone ei juuri edistynyt, mutta käytiinpä ostamassa puutavaraa, että kyllä se siitä. Onhan vielä yöt kylmiä että parempi pitää taimet toistaiseksi sisätiloissa joka tapauksessa.



Vaikkei kasvihuonetta nyt pääsekään rakentamaan, niin onneksi tänään on sadepäivä. Malttaapa vähän siivota sisälläkin, jos postaisi kuvan meidän möksän sisätiloista niin tulisi kohta lastensuojelusta täti suurella etusormella...

Vaikka ei sillä, eipä lapsetkaan ole juuri sisällä olleet...  mistä se kaikki sotku sitten on tullut?