"Kaikki päivät ovat pelkkää mustaa, istun penkillä ja tuijotan puuta ja toivon että se kaatuisi päälleni, tai tapahtuisi joku muu onnettomuus että kuolisin vaan pois niin olisi niin paljon helpompaa. Joka ikinen päivä on vain musta, ainoa jolloin voin tuntea itseni onnelliseksi, on kun otan vähän kokaiinia, nii aah... vihdoin saa levähtää ja olla edes hetken onnellinen."

Elämässä ei ole mitään, mikä tuottaisi onnellisuuden tuntoa.



EIlen miehen vanhemmat lensivät meille, huolehtimaan pojastaan ja lentämään yhdessä kotiin. Kaikki ovat yksissä mielin sitä mieltä, ettei kyty voi palata omaan kotiinsa. Kaikki olivat hyvin huolissaan, kun hän eilen lainasi polkupyörääni ja lähti kaupungille ostamaan postikortteja kotiin lähetettäväksi.
Pakettiauto toi mieheni netistä tilaaman muistikortin, ja heti olin epäilemässä että paketti sisätää jotain muuta kuin muistikortin, vaikka pakkaus oli ihan oikea ja kuitti mukana ja kaikkea.

Pyöräretki meni ihan hyvin, ja sain tuliaisiksi kukkia, ja lisäksi kyty pyysi niin kauniisti anteeksi että oli mennyt tilaamaan kokaiinia meidän osoitteeseen, eikä missään nimessä halua aiheuttaa meille minkäänlaista harmia tai huolta, hän ei vaan voi sille mitään. Kaikki päivät ovat mustia.

En voi olla vihanen kytylle, hänellä on hyvä sydän ja hän on niin herttainen, pidän hänestä kyllä, ja varmaan kaikki muutkin pitävät. Mutta tuo masennus, ja alkoholismi ja addiktiot...

Juontanevat kyllä paljolti juurensa huonosta parisuhteesta, jos yli kymmenen vuotta kotona kuulee lähinnä vain kritiikkiä, stressiä ja negatiivisuutta niin hulluksihan siitä tulee. En minäkään nauttisi metsäretkestä, jos se on vaan yhtä stressiä.


Heilä on hieno isohko talo, missä kiva piha ja hyvällä paikka ja kaikkea... mutta hieno talo ei ole hyvä koti.



Uskaltauduin viimein antamaan neuvoa miehen veljen vaimolle, että ota nyt hyvä ihminen ero... en yleensä ikinä tykkää neuvoa ketään suoraan, mutta hän on sitä pyytänytkin ja en näe mitään vaihtoehtoa.

Ja saman neuvon pyrin myös mihen veljelle antamaan, kunhan sopiva tilanne tulee. Hän on siitä itsekin jo puhunut, mutta kun hän ei yksinkertaisesti voi mennä kotiinkaan... tai taloonsa, ei hänellä kotia ole enää.