Melontaryhmän kanssa iski puolessa välissä tosi paha puhuri, enkä ole ollut niin ongelmissa asiakasryhmän kanssa vielä ikinä, vaikka aikasta monta ryhmää ehtinyt viimeisen 11 vuoden ajan vetämään, ja joinain kesinä melkein täyspäiväisesti melottanut ryhmiä.


Silloin tällöin aina joutuu jonkun laittamaan jonkun köydellä hinaukseen, mutta nyt olisi pitänyt laittaa kaksi hinaukseen.
Olin jo melkein rantauttamassa yhden ja soittamassa yhdelle kyydin takaisin, mutta ei nyt sitten kuitenkaan.
Päätettiin taistella.
 

Jo lähtiessä oli siis tuulta, mutta yht' äkkisesti se yltyi aika pahaksi.
Siis suhteellisen pahaksi, ryhmän tasoon nähden.
 

Lopussa tosin kaikki hyvin ja turvallisesti rannalla, hyvin puoli tuntia ajoissakin vielä - asikkaiden mielestä tosin ihan riittävän pitkä retki - yksi sitten oli kaatunut rantautuessa, kun meloivat rantaan sen verta edessä kun viimeisillä kesti sen verran kauemmin päästä takasin.

Jos olisivat kiltisti kuunnelleet opasta, ja pysyneet kaikki yhdessä koko retken ajan, niin olisin ollut auttamassa rantautumisessa... mutta toisaalta ei se niin vakavaa ole :D
 

Pahinhan mitä olisi voinut tapahtua on että joku kastuu, eikä nyt oltu kuin nippa nappa puoli kilometriä lähtöpaikalta - mutta olipahan seikkailu.


Ja luonnon oikuillehan ei kukaan mitään voi, ja luulen että ryhmä oli kaikesta huolimatta tyytyväisiä elämykseen.



Eikö sopiva seikkailu ole sellainen, jossa on vaaran tuntua, mutta ei todellista vaaraa?

Ennen melontatöitä ehdin olla (melkein) täyden päivän koulussa.

Kokonaisuudessaan koulussa puoli yhdeksältä, ja takasin kotona puoli yhdeksältä, ja ennen tätä aamulla ja illalla vielä lenkki koiran kanssa. Hyvää tekee!

 

Koulussa oli ensin AutoCADillä näpyttelyä, ja iltapäivällä toiveestani verstaalla, kun piti tehdä pojalle mopoon moottorinkannatin, jotta voi sitten viikonloppuna hitsata paikoilleen ja poika pääsee taas ajelemaan.

Tämmöstä kun ei kaupan hyllyltä löydy. 

Koulun vanha plasmaleikkuri ei kovin kaunista jälkeä tee, mutta riittävä tähän tarkoitukseen - ja riittävä oppistarkoitukseen.

Kohta lienen koulun plasmamestari.
Tosi kiva fiilis aloittaa  jatkaa nyt syksyllä opiskelu, kun hyvät perustat ja nyt vaan sitten laajentaa osaamistaan ja ymmärrystään metalliaskartelun ihmeellisestä maailmasta.


Nyt vaan tarvitsisi vielä kaasua, jotta voin hitsata tämän mopoon kiinni. Ongelma on, että kaasupullot on kalliita, enkä ole varma haluanko investoida juuri nyt siiten.
Toisaalta, minulla on nyt kotona laite, mitä en voi käyttää koska ei ole kaasua.

Että kai se vaan täytyy.

Mans gotta do what mans gotta do.

 

Nyt koiran kanssa metsään hakemaan lisää kanttarellejä, viimeksi kun loppui taas taskut kesken.
(en taida koskaan oppia ottamaan pussia mukaan...)