Turhaa järjestötoimintaa, ei päätä eikä häntää. Hoidan työväentaloa, mikä on minulle täysin hyödytöntä touhua.
Siihen menee älyttömästi aikaa ja mukana rasittavia henkilöhahmoja, eikä minulla ole sen talon kanssa muuten mitään tekemistä.

Olen yrittänyt kovasti päästä siitä eroon, mutta koska järjestössä on paljon toimintaa mutta ei toimijoita, niin on vaikea irrottautua. Kuka sitten asioita hoitaisi, jos en minä?

Kävin eilen kokouksessa, ja yritin olla topakkana ja sanoa, että kevätkokouksessa täytyy valita joku muu hoitamaan asioita. Mutta ketään muuta ei ole. Ihan rehellisesti ei. Umpikuja.. ja toistaalta, vaikkei siitä minulle ole mitään muuta kuin haittaa, niin mummot pääsevät pelaamaan bingoa ja nuoret bilettämään.

Mutta phuh. Miksi minä? Minäminäminä, haluan vaan olla kotona ja strömssöillä, mutta en ehdi koskaan strömssöilemään kun elämä rönsyilee ja vetää tekemään kaikkea mahdollista muuta.



Ajatusketjua voi jatkaa, että onko nyt mistään sitten mitään hyötyä, itselleen tai muille. Ja jos tekisi vain asoita joista on hyötyä itselleen, niin olisiko siinäkään sitten järkeä. Että niin, monkeytalk: juuri tälläisestä ajatuskaavasta viisaat miehet varoittavat - se ei johda mihinkään.




Vaikka onhan se hyvä vähän miettiä omia tekemisiään. Mutta joskus on parempi laskeutua loikoamaan keväthangelle ja katsella honkien huminaa auringossa, antaa tuulen viedä turhat ajatusketjut ja vain hengittää.

Ei ne munkit ihan väärässä ole.





Tänään on ihan pakko saada tehtyä jotain, luotua, rakennettua, nikkaroitua, piirrettyä.