Väsytti koulun jälkeen ihan tuhottomasti.

Joka päivä ollut kaikenlaista puuhaa aamusta iltaan, ja koko keskiviikon hitsasin niin intensiivisesti että ihan selkää jomotti (hitsauspöytä on niin matala, että täytyy olla vähän kyyryssä koko ajan)

Mutta kuinka ihanaa voikaan olla hitsaaminen!

Sain suurimman osan päivästä hitsata menemään ihan ypöyksin ja omassa rauhassa keskittyä, ja lähinnä tigasin ohutta alumiinia, mikä on siis ehkä vaikeinta mitä ollaan hitsailtu...

Varmaan jokinlainen aivovamma?

Mutta tälläisen kädentaidon opettelu vaan on niin mukavaa.

 

Tulenko ikinä tarvitsemaan taitoa mihinkään?

Ihan sama! Ainakin voin sitten vanhainkodissa kiikkustuolissa prassailla, että minämummopa osaan hitsata alumiinia ihan hitsin hyvin.

 

 

 

Olin ilmoittautunu kansallisopiston ruotsin kurssille, mutta peruin sen koska väsytti niin tuhottomasti.
Yksinkertaisesti liikaa juttuja elämässä - ei vaan mahdu enempää.

 

 

Belgian vaarin veriarvot olivat paremmat - mutta syöpä oli taas vastaavasti kasvanut, niin että se on levinnyt haiman suuriin verisuoniin ja leikkaaminen on mahdotonta, vaikka veri pysyisi parempana.
Nyt siis ei ole kuin kipujen hoitoa. Haimasyöpä tulee ajallaan leviämään haimasta vatsaan ja muihin sisäelimiin, ja viikkojen/kuukausien sisällä tulee ottamaan voiton.

 

Hyvä, kun pelättiin että kyse olisi päivistä - huono, että mitään ei tosiaan ole tehtävissä, ja syöpäläinen vaikuttaa kovin ärhäkältä.