Niin paljon töitä niin vähän aikaa.

Palkkatöitä, ja pihatöitä. Rikkaruohot yrittää vallata pihan kuin viidakko muumitalon- mutta muksut vaativat uimaan.

On siis vietettävä aikaa myös rannalla, missä oli niin kirkas, että jouduin piiloutumaan lukemaan kirjaa paidan alle.
Onneksi muksut ovat niin isoja, ettei heitä tarvitse enää valvoa silmä kovana.



Asiaan. Koulutuksesta.

Ystävä valmistuu pian tupamaisteriksi. Minä revin rikkaruohoja.

Minulla ei ole kunnollista koulutusta. Ei hienoa tutkintoa, ei yliopisto- tai ammattikorkeakoulupaperia.


Opiskelin kyllä vauvojenteon ohella muutaman vuoden ympäristötieteitä yliopistossa, mutta siinä vaiheessa kun oli kolme alle nelivuotiasta lasta, niin eivät kädet enää riittäneet. Sen jälkeen olen opiskellut lisää joitain kursseja, ja itse opiskellut lisää... ja jatkuvasti asiaa pohtinut ja meinannut, mutta se varsinainen kunnollinen tutkinto puuttuu edelleen. Ei vaan ehdi, kun elämä on jo ylitsevuotavan täynnä.

(nyt en nyt laske mukaan amista, vaikka se olikin hyvä koulu, sain mahdollisuuksia ja opin paljon - enkä huvin vuoksi käytä erä- ja luono-oppaan tutkintoa, vaikka on hirmu hienoa olla myös eräopas, vaikka se on ikävä kyllä liian kesähektinen ammatti, kun on lapset ja piha... nykyisessä työssä voin pitää aina tehdä töitä synkkänä talvena ja sitten pitkän kesäloman jolloin jää aikaa harrastaa eräjormailua)



Tällä hetkellä minulla on kaikki mitä elämässä nyt voi haluta: oma (pieni) talo, (keskeneräinen) kasvihuone, (ruosteinen) auto, perhe, (suhteellisen) hyvä joustava työ ja (riittävästi) vapautta, lapset saavat käydä vaikka ratsastamassa.

Ei mitään luksusta, mutta perus elämä on ihan mallillaan.

Hullu luksuseläin:



Silti, pieni ääni takaraivossa silti on edelleen on sitä mieltä, että pitäisi hankkia oikea koulutus.
Kyllä kaikilla pitäisi olla kunnon koulutus. Pitäisi. Näin se vaan on.

Auto tulee pysäköidä nokka menosuuntaan, vessapaperirulla laitetaan telineeseen oikein päin ja jokainen hankkii itselleen kunnollisen ammatin.

Mutta kun elämä on liian hyvin nyt: en halua luopua nykyisetä työstä, säännöllisestä palkasta, vapaudesta kitkeä, reissata ja rapsuttaa ponia, ihan vaan paperin vuoksi. Joten vaikene sitä naurettava takaraivo!

Ja takaraivon tunnepuoli: olen päässyt liian helpolla, en ansaitse tätä kaikkea. Tiedätkö sen tunteen?


Ihme takaraivo, ei sillä ole paljoa järkeä. Ruoho on aina vihreämpää ja mikään koskaan riitä. Jo tuhansia vuosia sittenSidhartalla oli tähän jotain sanottavaa... joten:

Todellisuudessa, juuri sinä riität. Ihan tuollaisena kun olet, minä tälläisenä kun olen.
Huolimatta kaikista vioista, puutteista ja rasittavuuksista.

Todellisuudessa mikään ei ole niin tärkeätä kuin puutarhan hoito.



Hienoa voisi olla vaikka pullollinen itse tehtyä viiniä.

Ja omenapuukin kukkii niin valtavasti, että ehkä taas tänä vuonna saa taas siideriä. Viimeksi, toissavuonna kun tehtiin niin oma omenasiideri oli valtavan hyvää, viime vuonna vaan oli niin huono kesä.

Niitä perunoita ehtii vielä istuttamaan.



Saavutuksia on monen monituista, ja ruoho on täällä jo niin vihreätä että suosittelen hupun vetämistä päähän.

Vedä huppu päähän ja jatka matkaa, täällä ei ole mitään nähtävää!