On todella haastava blogata näinä päivinä, ilma on upea ja pihalla paljon tekemistä. Pitäisi kitkeä, istuttaa, haravoida, rakentaa silta, maalata kasvihuone, kuokia ja nikkaroida, ja tietysti grillata. Niin paljon kaikkea ettei tiedä mitä tehdä.

Lapset nitkuttavat trampoliinilla, pomppivat ja uivat lammessa, paukauttelevat jouskarilla. Ei juuri tarvitse komentaa pois ruutujen äärestä... päinvastoin, tarvitsee komentaa sisälle illalla.

Lähinnä siis pihan ylläpitoa, kitken vanhoja kasvipenkkejä ja yritän heitellä siemeniä mitä sattuu kaapista löytymään.

Toisaalta pohdin, että pitäisikö tätä hommaa järkeistää?

Nykyteknologiaa hyväksikäyttäen ruuan tuotannon ei pitäisi olla kovin vaikeata.

Toisaalta, jos haluaisi omavaraistella, niin oikeasti pitäisi pitää myös kotieläimiä, joko lehmä tai vuohia, pari lammasta.
Ja meidän kanatkin ovat lähdössä kesäksi pois, enää neljä kahdestakymmenestä jäljellä.

Ja eläimet sitovat olemaan läsnä. Ei lomailua, ei reissailua, ei road-trippiä katsomaan pandoja.

Minussa elää pieni hippi, joka jollain tasolla haluaisi elää jonkinlaisessa yhteisössä, mikä mahdollistaisi eläinten pidon, ja siten myös enemmän oman ruuan tuotannon, yksin se on vaan oikeasti liian sitovaa..
Kesäpossut olivat ihan mahtavia, mutta pitää olla ruokkimassa niitä aamuin illoin, joka ikinen päivä.
Meidän naapuri hoisi sikoja, ja on välillä tarvittaessa hoitanut kanoja... mutta hän alkaa olemaan liian vanha, ja muita sellaisia naapureita ei tässä ole.

Tämä ei oikeastaan liity vain henkilökohtaiseen preferenssiin kuinka elää ja olla, vaan noin laajemmin yhteiskunnan rakenteeseen. Kuinka nyky-yhteiskunnasta on rakentunut näin etäinen?
Masennus, ahdistus, yksinäisyys. Lastenhoito, vanhusten hoito, toinen toisista huolehtiminen muutenkin.
Yhteiskunta on kehittynyt tälläiseksi, mutta onko meidän malli paras?

Seuraan Afrikkaa ja Afrikan kehitystä, ja mielenkiinnolla katselen, minkälaisia yhteiskuntarakenteita siellä syntyy, kunhan maat pikkuhiljaa kehittyvät ja vaurastuvat. Aivan varmasti elämä, päätöksenteko ylipäätään kehittyy erilailla kun meillä pohjolassa. Vauraista maista on helppo ottaa mallia, mutta meilläkin on varaa kehittyä.



Käytännössä, jos nyt saisin ne omat perunat maahan ja kasvatettua riittävästi tomaatteja- siitä olisi hyvä lähteä.
Mutta onhan se kiva unelmoida.